Vappupäivän sää yllätti minut.

Vappuaattona oli vielä niin koleaa,että lämpö tänään tuntui tosi mukavalta.

Kuljin taas lähimetsässä ja rannalla tutkimassa kevään edistymistä.

Ja edistyyhän se!

Hurjasti silmuja ja pieniä hiirenkorvia.

Tämän kiven kohdalla ajatukset siirtyvät Toivoon,

sisiliskoon,jota kuntoutin pari vuotta sitten kotonani parvekkeella laatikkoterraariossa.

Toivon yli oli ilmeisesti ajettu pyörällä,

koska löysin sen asfaltilta pöllähtäneenä,toinen silmä pullahtaneena ulos.

Parin päivän päästä vapautin sen juuri tämän kiven viereen metsään.

On tullut tavaksi suoda sille siinä ajatus ja toivoa,että sillä kaikki hyvin.

Jauhomarjojen oksilla jo söpöiset,vielä kurttuiset lehdet.

Muutenkin,mutta erityisen iloinen olen,kun metsässä näkee pölyttäjän touhuissaan.

Pajunkukista ne helposti ajautuvat myös mustikoita ja puolukoita pölyttämään.

Rannalla on keväällä aivan oma tunnelmansa,

niin kuin on metsässäkin.

Tuuli on rannalla vielä hyvin raikas,

muistona jäistä,jotka nyt alkavat olla jo sulaneet.

Kun aurinko paistaa,merituuli käy ja lokit kirkuvat tietää,

että on kesä lähellä.

Ruovikko vihertää.

Ei mene enää kauaa,kun sammakot kutevat jo putakkoon.

Näitä touhupettereitä on rannassa paljon.

Edelliskesän kuivassa ruovikossa on jo apajat niille.

Edellisellä kerralla kun kävin,meri oli vielä jäässä aivan rannasta.

Nyt laineet jo liplattaa rantakallioita ja kiviä vasten.

Hetki vielä ja rantatunnelma muuttuu kesäiseksi,

sitten rantalepissä on jo lehdet ja kaislikko on vihreä.

Hui,rannan yhdessä putakossa oli hai!

Hui hai,

mukavaa toukokuun alkua!

❤