Voisin istua tässä koko tämän sadepäivän-kirjoitin muistikirjaani,
 voisin vain katsella pihaa ja tätä monotonista sadetta.
Huomaan hiljaisuuden ja sadenäkymän rauhoittavan niin,
että syvennyn kirjaanikin intensiivisemmin kuin yleensä,
 osaan olla ainoastaan tässä ja keskittyä kirjoitettuun.
Otin Helene-kirjan toistamiseen luettavakseni,
siinä Rakel Liehu kirjoittaa:
"Lapsuuden kesät-järjetön ylivoimainen argumentti kuolemattomuudesta."
Nostan katseeni lapsuuteni huolettomien päivien pihanäkymään,
jäädessäni miettimään tätä hienoa lausetta.
Vaihdan tuolissani hiukan asentoa,
eilinen ruohonleikkuu tuntuu kohta kuuskymppisen nivelissä ja lihaksissa.

Nukuin pitkästä aikaa yläkerran kesähuoneessa,

nuoret alakerrassa.

Pidän tämän huoneen tunnelmasta,

joillain huoneilla on hyvä karma.

Tässä samaisessa huoneessa nukuimme sisareni kanssa lapsuuden kesäviikot

maalla ollessamme.

Toinen sängyssä ja toinen sen alta vedettävässä laatikossa.

Laskeva aurinko hopeoi jättiläisen harmaata partaa, hahmon edetessä taivaalla pilven kärjessä vetäen saderintamaa yllemme perjantainiltana.

Ennen lähtöaamun sadetta oli aurinkoisia ja iloisia päiviä,

joita porukalla mummulassa vietimme.

Keräsimme mustikoita ja tutustutimme Riko-koiraa, sille uusiin maisemiin.

Reissussa oli mukanamme myös aivan oma tunnelatauksensa.

Aivan näinä tulevina viikkoina sukuumme saapuu pieni poika.

Hän liikutteli jäseniään äitinsä muhkeaa vatsakumpua pitkin

ja oli näin jo jotenkin läsnä.

Oma poikani taas lähdössä isänsä luo Kreetalle,

 ja tämä huolettaa minua koronan tähden.

Poika on jo eno palatessaan takaisin syyskuun alussa.

Kirjoitamme nyt omaa historiaamme tällä vanhalla maatilalla,

jolla kohta jo kuudes sukupolvi käyskentelee ensimmäisen lapsenlapseni myötä.

Minusta tämä on niin kaunis ja hieno asia ajatuksenakin.

Huomaan ihmetyksekseni, että kesää tuntuu jatkuvan vielä vaikka kuinka pitkään.

Yleensä tähän aikaan koen jo ensimmäisiä haikeudentunteita siitä,

että elokuu lähestyy.

Ihania kesäpäiviä viikkoosi!❤