Äh, miksi kaikki hyvin toimiva pitää muuttaa muuksi nykyään?
Yritin tehdä tämän postauksen uudella bloggeripohjalla.
Kuvat tulivat ensinnäkin käänteisessä järjestyksessä kuin mitä toivoin,
viimeiseksi lataamani ensimmäiseksi jne.
En myöskään voinut enää poistaa yksittäisiä kuvia,
tai ainakaan löytänyt, miten.
Kun kuvien kanssa oli jo näin vaikeaa, en halunnut edes tietää,
miten kirjoituksen lisääminen onnistuisi.
Peruin, vaihdoin päälle vanhan alustan ja johan rupesi pelittämään vanhaan malliin.
Hitsi, kauhulla odotan aikaa kun vanhaa alustaa ei enää löydy valikosta.
En käsitä lainkaan, mitä uutta hyvää tämä uudistus toi alustaan?
Ja nyt siihen postaukseen.
Minun kesäaurinkoni täällä on painanut päänsä ja otsatukka peittänyt sen iloiset kasvot.
Mutta, minusta se on niin kovin kaunis vähän surumielisenäkin.
Ompeluinnostus jatkuu edelleen.
Ompelin tyttären perheelle-jokaiselle oman, kylppäripussukan puisella nimilaatalla,
joista nyt tässä nimet kuitenkin suttasin kuvasta.
Niihin voi laittaa vaikka jokaisen sälät,
parranajovälineet, rintapumput, tutit jne.
Taidan ommella itselleni vielä samanlaisen.
Saunalahden kartanon takapihalla on taas lampaita.
Ihanaa kun oman kotitienoon kunnilla pääsee maaseudun tunnelmiin.
Perjantaina olivat aktiivisia.
Lauantaina, kovalla tuulella, viihtyivät katoksensa ulkolaidan suojissa.
Simo-Pekka jauhoi ja märehti suu auki,nauttien auringon lämmöstä.
Sijamuoto oli päikkäreillä kaverin kyljessä kiinni.
Viikonloppuni kohokohta oli kuitenkin se,
että sain tyttären perheen ensin lounaalle,
ja tyttären ja pienen lapsenlapseni yökylään siitä sitten.
Voi mummin riemua suurta, kun sai pienen pariksi päiväksi oljamiin.
Pienen miehen pyllyn ja jalat sai yhden kämmenen sisään kun häntä piteli rintaansa vasten.
Miten on silkkiä pienen ihmisen iho.
En väsynyt sylittelemään häntä kun äiti söi tai kävi suihkussa.
Olimme jopa reilun puoli tuntia aivan kahden, kun tytär heitti vävypojan kotiin autolla.
Iskällä oli Rikon kanssa venekerhon yövartiointi vuoro,
ja minä ikionnellinen sain siitä tilaisuuden viettää laatuaikaa tyttären ja vauvan kanssa.
Vaikeaa on kuvailla tuntoja sanoin,
ne huitelevat siellä tähtisumun hujakoilla.
Mukavaa uutta viikkoa!<3
Voi ihanuus noita pieniä varpaita ja mummon iloa lapsenlapsesta! On tämä elämänvaihe niin ihmeellinen, onnellinen, vai mitä?
VastaaPoistaLampaatkin ovat lutusia. Todellakiva, että kaupungissakin pääsee vähän maalaiselämän makuun.
Ihanaista viikkoa Sinulle! <3
Kyllä!Olen niin kiitollinen, että minullekin tämä onni suotiin! :)
PoistaKaikki, mikä viittaa maaseutuun -niin kuin nämä lähilampaat, saa minut myös niin iloiseksi.
Kiitos Piipe,ihanaista viikkoa myös Sinulle!<3
Voin tällä hetkellä täysin samaistua tuohon apeaan auringonkukkaasi ;) Ei ole helppoa hyväksyä, että syksyä nyt eletään ja sadetta sekä myrskyä pukkaa yksi toisensa perään. Merelle ei olla juurikaan päästy ja sekös sitä apeutta aiheuttaa, vaikka kuinka yritän pysyä positiivisena.
VastaaPoistaMutta voihan ihanuus miten suloiset pikkuvarpaat siellä ovatkaan mummin hellien sormien siveltävinä ❤︎ Rakkaus pientä ihmistä kohtaan on niin mielettömän suurta ja ihanaa! Olen tosi iloinen että sinäkin saat sen kokea kaikessa kauneudessaan ❤︎
Lapsenlapset rikastuttavat elämäämme kyllä valtavasti, ja itse koen aina saavani uutta energiaa, sekä inspiraatiota, kun heidän kanssaan tulee katselua tätä maailmaa varsin virkistävästä vinkkelistä :D
Meilläkin on Katariinan meripuistossa kilttejä ja seurallisia kesälampaita, sekä tässä ihan lähellämme Kyminkartanossa lampaat tekevät maisemointityötä yhdessä kaupungin puutarhurien kanssa vielä hetken ajan, kunnes lähtevät talven ajaksi takaisin kotitilalleen. On mukavaa kun lampaita ja hevosia laiduntaa ihan tässä meidän kotinurkilla. Tulee heti niin kotoisa olo :)
Iloa ja valoa viikkoosi ihanainen ❤︎
Kiitos Ansku ihanan lämminhenkisestä kommentistasi koskien isoäitiyttä!<3
PoistaNoita pieniä puolukkavarpaita oli niin sulousta sivellä. :)
Kaikki, mikä liittyy tähän pieneen ihmiseen on niin kaunista.
Ja odotan innolla aikoja kun pääsen hänen kanssaan katselemaan maailmaa pienen lapsen vinkkelistä.Uskon, että siitä tulee virkistävää, niin kuin kirjoitit. :)
Kesätöissä nämäkin lampaat ovat.Monasti, aiempien vuosien lampaat ovat olleet meren puolen pöheikköä harventamassa, nyt tuossa kartanon puutarhassa.
Minullekin tulee karjasta ja hepoista aina niin kotoinen olo.
Kiitos, valoa ja iloa toivon sinne Kotkan suunnalle myös,vaikka ajoittain apeus yrittää painaakin päälle.<3 Tiedän niin hyvin, mitä tarkoitat.Ihmettelen kun kesän loppusen ahdistus ei ole kertaakaan vielä itseäni kouraissut kunnolla,kyllä sekin päivä vielä luultavasti koittaa.;)
suloinen kuva pikkuisesta:)
VastaaPoistaKiitos Sussi!<3
PoistaViói miten ihanaa, kun sait pikkuisen äitineen yökylään♥. Miten voikin tuollaiset pikku-ihmiset olla ihania♥
VastaaPoistaKaunis on aurinkosi nukahtaneenakin..:)
Näitä tuntemuksia on tosiaan vaikea sanoittaa,niin ihania ovat! :)
PoistaAuringonkukassa on jotain kaunista tuollaisenakin,jotenkin symboloi syksyä.
Kiitos Hannele!<3
Auringonkukan otsatukka on valahtanut silmille samaan malliin, kuin minunkin.
VastaaPoistaIlmankos olet ollut intoa täynnä ompelustenkin kanssa, kun olet saanut nauttia pikkuisesta kullannupusta.
Valahtanut on, vaikka niin kauniisti kukki pitkään tuossa pullossaan.
PoistaKaippa se periksi syksylle antoi.:)
Vauvalla on varmasti osuus asiaan, että ompelen nyt niin mielelläni.
Seuraavaksi suunnitteilla paksusta froteesta pussukoita, joihin pienen voi laittaa ilmakylpyilemään nakupyllynä, eikä haittaa vaikka sinne tarpeita tulisikin.
Kiitos Aimarii!<3
Very nice photoes.I do love the first one with the painting.
VastaaPoistaThe new blogger I dont like but what can we do..have to live with that too
Thank you so much Anita!<3 I love sunflowers as well as Helene Schjerfbeck's paintings.
PoistaWith new blogger we can't do anything,hope they keep the old one long for option.
Pääsin vielä onneksi vanhaan bloggeriin. Uuden kanssa en pärjännyt, en edes keksinyt, miten otsikon kirjoituksen jälkeen toimitaan! Enkä jaksanut edes miettiä, nopea vaihto!
VastaaPoistaEnsimmäinen kuva on ihan huippu, taustoineen kaikkineen.
Näpsät pussukat!
Mikähän noissa lampaissa tekee niin sympaattisen vaikutelman. Jos olisin maatilan omistaja, siellä olisi lampaita sekä kanoja.
Voin niin samaistua tuohon vauvan mummin onneen, se on niin pakahduttavan ihanaa. Olipa kiva kun käytit tuota oljami-sanaa, se on niin tuttu lapsuudesta, olimme myös mummolassa oljamissa.
Mukavaa viikkoa!
Sinullakin siellä samoja tuntemuksia uudesta bloggerista.Olisivat vain antaneet vanhan olla,siinä ei ollut mitään vikaa!
PoistaItsestänikin tuo nuokkuva auringonkukka oli niin kuvauksellinen,Helenen teokset toimivat aina kauniina taustoina.😊
Lampaat ovat niin symppiksiä,ja niin ovat kanatkin.Minäkin voisin kuvitella juuri nuo eläimet omalle mielikuvitustilalleni,lehmätkin ihania,mutta vaativat jo suuremman huolenpidon.
Mummius on tämän syksyn ehdoton ykkösjuttu tässä omassakin elämässäni.Aivan ihana tunne olla osana jatkumoa,isoäitinä nyt.Samalla omasta äidistäni tuli isoisoäiti.
Oljami on minullekin tuttu jo lapsuudestani,monet karjalanmurteiset sanat vilisevät puheissamme sukulaisten kesken.Mummin luo maalle mentiin meilläkin aina oljamiin.😊
Kiitos Vikki,mukavaa viikkoa!❤