tiistai 8. syyskuuta 2020


Tuntui niin mukavalta tänään kaivautua peiton alle
 katsomaan myöhäisiltapäivän tv-sarjaa.
Joka syksy tunnen saman tunteen jonakin tiettynä päivänä.
Tänä vuonna se tapahtui tänään.
Onnellisuuden tunne ihan tavallisesta,mukavasta olosta kotona,
kun ulkona viskoo vettä ja on harmaata.
Aamupäivä meni asioilla ja istuin bussissa kotimatkalla maski naamallani,
 kun sade alkoi  voimalla ja kaatamalla.
Sade oli jo viskonut suurimman paineensa kun nousin bussista ja otin maskin pois.
Kävellessäni kotia kohti metsäisellä hiekkatiellä,
ilma oli niin ihanan raikas ja hapekas,
ja metsän vihreät sävyt olivat kirkastuneet.

Harmitti kun minulla ei vieläkään ole cd-soitinta.
Ollut hankintalistalla jo pitkään.
Kuuntelen musiikkini tietokoneen kautta youtubesta, 
vaikka minulla on kasapäin hyviä levyjä.
Olisin halunnut pistää jotain tunnelmaan sopivaa soimaan heti kotiin tullessani,
mutten viitsinyt avata silloin tietokonetta tätä varten.
Norah Jonesia, taattua kaunista melankoliaa alkusyksyyn.

Nyt hän tässä laulaa taustalla ja tämän hetken fiiliksellä valitut kuvatkin
 muuttuivat mustavalkoisiksi.

Reissut maalle loppuvat kohta tältä vuodelta.
Kuva auringonkukista kuvaa henkilökohtaisia tuntemuksiani.
Lähtöä edeltävänä iltana kun asetin kukat porstuan viileälle ikkunalle
-odottamaan kotiin lähtöä, ne kaikki katsoivat eteenpäin.
Yksi niistä oli kääntänyt itsensä melkein mutkalle aamuauringon valoa etsiessään.
Minusta se näyttää juuri siltä kuin minustakin tuntui,
kun käänsin niskani ympäri katsoessani pihaa auton takaikkunasta lähtiessämme.
Porstuaan jäivät tänä kesänä kukkimaan myöhäisheränneet pelargoniani.
Ehkä seuraava reissu on viimeinen,
ja joudun taas tuomaan ne kaupunkiin kärsimään.
Nauttikoot vielä siellä viileistä öistä ja porstua valosta.

Oli hieno kesä.
Ihania aurinkopäiviä.
Perhosia, pääskysiä.

Tätä kirjoittaessani sade on lakannut ja iltataivas kirkastunut.
Laskeva aurinko paistaa kauniisti pikkuhiljaa punertuvan pihapihlajan lehtiin.
Saatan jäädä tähän sitä katselemaan ikkunasta ja kuuntelemaan Norahia.
Suloinen raukeus.

Toivotan sinulle mukavaa viikon jatkoa.<3









 

Alla mahtava näkymä mutsimuikkusen keittiön ikkunasta eilen.
Vettä satoi tuolloinkin.


16 kommenttia:

  1. Mustavalkoiset kuvat sopivat hyvin tekstisi tunnelmaan. Norah Jones kuuluu minunkin lemppareihini. Kirjoittaessa on tärkeää löytää tunnelmaan sopiva musiikki. Haaveilen langattomista kaiuttimista saliin niin voisin Spotifyn soittolistojani kuunnella sopivina hetkinä peittämään tuon himskatin tinnituksen. Nyt potiessani kuuntelin äänikirjana Seitsemän sisarta -sarjaa ja neuloin samalla, mikä sekin sopi hyvin tämän päivän säätilaan. Syystunnelmoinnin iloja! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norahilla on niin kaunis ääni ja hänen musiikkinsa sopii erittäin hyvin pääasialliseen pirtaani.Tutustuin sinuunkin näin taas hieman paremmin,kun kerroit myös pitäväsi hänen musiikistaan.
      Ja voi,tinnitys sielläkin riesana,sama täällä.Yritän elää kuin sitä ei olisikaan,mutta tiedät varmasti kuinka vaikeaa se on.Varsinkin iltaisin korvat sihisevät,sirittävät ja ujeltavat kun pitäisi nukahtaa.
      Sinulla on neulominen sadepäiviin,muistan kun neuloin hurjasti kaikkea,nyt jäänyt totaalisesti.Kierrätin valtavat lankavarastonikin jo vuosia sitten.Olin lankakaupassa töissä ja tuli ostettua paljon lankaa henkilökunta-alennuksin.Ompeleminen virisi uudestaan,ehkä voisin minäkin talvella kun kädet eivät enää hikoa,neuloakin jotain,tai virkatta,josta myös aikoinani kovasti tykkäsin.
      Syystunnelmoinnin iloja sinne sinullekin Tuija,kiitos kun jaoit kanssani omia mietteitäsi!❤

      Poista
  2. Voi miten ihana raukean tunnelman loit kuvillasi ja tekstilläsi, tuon kun tavoittaisi itsekin tässä arjen kiireessä <3 Syksy tulee, mutta tulkoon! Oikein odotan, että saan laittaa valkean takkaan ja kuunnella vaikka itsekin Norahia tai sitten vaan tulen rätinää peiton alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raukeus todella laskeutui otsalleni eilen iltasella.Siinä varmasti syy myös siihen kun pitkästä aikaa nukuin 8 tunnin yöunet!Ja näin valtavasti unia!
      Sinä elät ruuhkavuosia,en minäkään muista juurikaan raukeita hetkiä niiltä vuosiltani.Raukeus yleensä oli rättiväsymystä.😊
      Ehkä lapsiperheissä nämä hetket kun pystyy oikeasti hiljentymään ja raukeus laskeutuu sitä myöten-ilman että on rättiväsynyt,antaa odotuttaa itseään tänne lähemmäs kuuttakymppiä.😁
      Ei vaisinkaan,uskon kyllä,että kun laitat takkatulen ja mieleistä musiikkia syysnirvana laskeutuu sinunkin otsallesi.Nuorena äitinä ne hetket pitää vain muistaa käyttää,kun siihen tulee tilaisuus.
      Tulen rätinä on hyvin meditatiivista musiikkia.❤
      Kiitos Hensku ihanasta kommentistasi!❤

      Poista
  3. Minäkin nautin syksyn raukeista hetkistä. Hiljaisuudesta ja luonnon talveen varautumisesta. Syksy on vaan niin ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jotenkin kesän aktiivisuuden jälkeen nyt alkaa olla käsijarrua päällä.😊
      Monesti löytää itsensä pysähtyneisyyden tilasta.
      Luontokin alkaa olla hiljaisempi kun linnut ovat hiljentyneet,ja siellä on muutenkin sellainen oma tunnelmansa nyt.
      Syksyssä on paljon ihanaa.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  4. Vähän haikeaahan se on laittaa kesäpaikka taas kohta pakettiin, meillä on onneksi siellä se saunatonttu joka huolehtii asioista talven aikana. Varmasti teilläkin!
    Syksy antaa luvan olla, kai se näin täytyykin mennä, yleensä aktiivisen kesän jälkeen. Kesällä tuntuu siltä, että nyt pitää olla ulkona, että saa D-vitamiinia talven varalle ja sen sata asiaa hoidettua :D Syksyyn mennessä vitamiinivarastot ovat yleensä täynnä ja sitten voi alkaa niitä tuhlaamaan. Näin puolitosissaan!
    Ihana katsoa välillä mustavalkokuvia, jollain tapaa rentouttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti,meillä vaan on vanha tallitonttu joka pitää kaikesta huolen talviaikaan.Tilan vanha sauna on jo käyttökelvoton ja mummille aikoinaan rakennettu sähkösaunakin on pois käytöstä(eikä saunatontut viihdy sähkösaunoissa muutenkaan?),joten kotitonttu muistelee aikoja vanhoja tallissa,minä oikein tunnen sen läsnäolon.😊
      Hienosti kuvasit syksyä,juuri noinhan se menee!Kesän ulkohommissa saatu päivetys alkaa pikkuhiljaa haaleta,mutta d-vitamiini varastoja riittää vielä pitkään.
      Tuon hetkinen tunnelma oikein vaati mustavalkokuvia.
      Kiitos Vikki!❤

      Poista
  5. Hauskaa, kun julkaisit kuvat mustavalkoisina. On hauskaa leikitellä mielessään värejä kukkiin ja maisemiin.
    Ihanaa illan jatkoa Sinulle!Pistin juuri Norah Jonesin laulamaan. On muuten ollut hänen kokoisensa aukko sivistyksessä: kuuntelen häntä ensimmäistä kertaa juuri nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustavalkokuvissa tosiaan pystyy itse kuvittelemaan niihin värit,sitä kautta ne herättävät aistejamme hiukan eri kautta.
      Toivottavasti tykkäsit Norahista,hänellä on joitain kappaleita joita kuunnellessani oikein hyrisen,ovat niin rauhoittavia ja kauniita.😊
      Löysin itse hänet jokunen vuosi sitten kun laitoin youtubessa hakuun rauhallista musiikkia.😊
      Kiitos Piipe!❤

      Poista
  6. Minä pääsin syystunnelmaasi. Tykkään sadepäivänä samanlaisesta leppoistelusta, jota on esim. juuri nyt lukiessani tekstiäsi ja katsellessani mv-kuvia, jotka niin hyvin passaavat yhteen sanojen kanssa.
    Norah Jonesin musikkia en tunne, mutta silloin tällöin itseksi ollessani kuuntelen tietokoneelta musiikkia. Vasta tuli hankittua levysoitin, siis sellainen jolla voi kuunnella vanhoja LP-levyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sana tuo leppoistelu.😊
      Vinyylilevysoitin olisikin syystunnelmaan sopiva,siinä on ihan oma fiiliksensä pistää levy lautaselle ja neula levyn alkuun.Muistan kyllä vielä.
      Tulipa mukavia muistoja heti levarista mieleeni.Kun viikkorahoista säästetyillä markoilla ostettiin niitä ensimmäisiä LP ja single-levyjä.Ja tyttökavereiden kanssa kuunneltiin korva kaiuttimessa tiettyjä hyviä kohtia.
      Voi että,rupesi tekemään mieli levysoitinta.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  7. Ihanaa levollisuutta ja haikeutta on postauksessasi.
    Hyvältä tuntuu käpertyä viltin alle. Ei kiirettä eikä mietintää pitäisi tehdä sitä ja tätä...:)
    Täällä oli eilen kova myrsky ja vettä satoi. Voimakas tuulen myräkkä katkaisi paksun vanhan puun toisen rungon lähettyviltämme. Tunnen surua puun menetyksestä. Toinen runko onneksi jäi ehjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuon takia nautin näistä pysähtyneisyyden hetkistä täysin rinnoin,kun silloin osaan aidosti olla vaan.Monesti jouten ollessaan sitä äkkiä rupeaa miettimään mitä pitäisi tehdä.😉
      Meillä oli eilen melko kesäisen lämmintä ja aurinkoista,nyt taas lauantaiaamuna vihmoo vettä.Tätähän tämä syssy usein on.
      Tunnen sielujen sympatiaa tuosta surustasi puun menetyksestä.Minullekin puut yleisestikin,mutta jotkut tietyt puut ovat erittäin rakkaita ja kuin persoonia.
      Jos maalta esin.myrsky kaataisi vanhan omenapuumme,aivan varmasti minulle tulisi itku.
      Kiitos Tarja!❤

      Poista
  8. Luin postauksesi ja näkee heti jotta mielialan mukaan mustavalko kuvatkin niistä heijastuu monet asiat.Tuolta luin myös sanan porstua joka olin mun lapsuudesssa kotona sanontana,äiti sanoi aina haeppas tyttö porstuan ikkunalta sitä ja tuota taikka mitä hyvänsä,etttä siinä mielessä tuttu sanonta..Täällä sataa vettä joten ei kannata ulos paljon lähtee..
    Syksyn jatkoja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,mieliala ja hetki muuttivat kuvat mustavalkoisiksi.Värilliset eivät olisi ollenkaan sopineet juuri tuolloin.Ja kuvat itsekin valikoituivat tunnelman mukaan.
      Nämä tälläiset asiat ovat aika vahva luonteenpiirre minussa,tunnelmat vievät ja minä vikisen.😊
      Porstuasta meillä maalla aina myös puhuttiin,isovanhempani olivat Karjalan evakkoja.
      Vettä sataa täälläkin.Kiitos Taina ja mukavia syyspäiviä sinne!❤

      Poista