Kylmä harmaa lauantai.Kauniissa lahdenpoukamassa aurinko kuitenkin ilmestyy, valaisee poukaman marraskuisella kuparillaan. Meitä on pieni joukko kävelyllä, minä, lapset, äiti ja tyttären pieni poika vaunuissaan. Pysähdymme kuin naulittuina, kasvot kääntyvät aurinkoon.Vain pieni hetki ja se on taas peitelty harmaaseen pumpuliin, jatkamme hissukseen eteenpäin.

Uljas ja kaunis. Torkkuu tihkussa loimensa alla. Korvista huomaa, että seuraa kuitenkin vaivihkaa, kun menemme ohi. Rakastan lehmien ja hevosten suuria lempeitä silmiä.

Ensimmäisen adventin kynttilä. Sen viereen unohtuneet paperitapettirullat, joista pitäisi valita hyllyntaukseen joku sopiva, en vain vielä osaa päättää.

Yöllä oli satanut taas lunta, katselen sitä ikkunasta, emmin, mutten lähde kuitenkaan, vaikka tiedän, ettei lunta enää huomenna ole. Tänäänkin täällä kotona, lämpimässä. Askartelen joulukortteja, järjestelen ja mietin joulukoristelua. Suvi Teräsniska laulaa niin haikean kaunista laulua suojelusenkeli taustalla. Laulu osuu suoraan tämän mummin  sieluun ja herkistää. Seuraavakin kappale Teräsniskaa, kuin Youtube tietäisi, mikä nyt sopii tähän hiljaisuuteen ja tunnelmaan, Lapin äidin kehtolaulu. Kokeilin jo jouluradiotakin, mutta nämä muutoin herkät kappaleet sopivat vielä toistaiseksi, marraskuun viimeiseen päivään paremmin. Taidan tästä nyt lähteä tiskaamaan ja päätän tämän ajatuksieni virran. Tykkään upottaa käteni kuumaan veteen tiskatessani. Niin, minulla ei siis ole tiskikonetta, ei ole koskaan ollutkaan kuin parin vuoden ajan, kerran yhdessä vuokra-asunnossa, jossa se oli valmiina.

Voi hyvin! Mukavaa joulukuun alkua!<3