On alkanut havupuiden aika. Koko kesän kukoistaneet ja lehtiään lempeissä tuulissa havisuttaneet lehtipuut ovat väistyneet taustalle ja hiljentyneet, antaneet estraadin ikivihreille männyille, kuusille ja katajille. Ne ovatkin kuin imeneet itsensä täyteen syksyn kosteuttavaa eliksiiriä ja kukoistavat upeaa tummanvihreää. En väsy tällä hetkellä niiden kauneutta ihastelemaan. Kun kaikki muu luonnossa alkaa olla lakastunutta, havupuut antavat minulle tarvitsemaani vihreyttä. Seisoin pitkään korkeiden mäntyjen alla, niiden latvoihin katsoen. Siinä ihmiselle asettuvat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja jämäkästi seisova paksukaarnainen puu antaa lohtua ja voimaa. Uskon myös vakaasti niiden neulasista ja pihkasta erittyvän ilmaan jotain, joka saa hengityksen kulkemaan vaivattomammin, vaikka maatuva ja kostea syksy itiöineen muuten aiheuttaa välillä tukkoisuutta nenääni.

Teimme maalle "kerta kiellon päälle"-reissun isännän kanssa, kun luvattiin niin hienoa säätä. Emmekä pettyneet, mahtava aurinkosää! Istuin aittan tasanteella villavilttiin kietoutuneena ja ihan vain ihastelin syksyistä pihaa. Aurinko kulkee nyt jo matalalla päivän, mutta sen sävyssä on jotain erityisen kaunista, varsinkin iltaa kohden mentäessä, joka tuli heti kohta neljän jälkeen.Vanha sauna on taas jotenkin orvon näköinen pellon laidassa, kesällä sen ympärillä kukoistavat lupiinit ja muu vehreys.

Tänä aamuna ennen yhdeksää ajoimme jo pitkin maalaisteitä kohti kotia, jotta isäntä kerkesi lounaalle isänpäivänsä viettoon. Ihana roadtrip-tunnelma, hiljainen maaseutu heräili uuteen päivään ja maisema vilisi kauniina auton ikkunasta katsojan silmissä. Liikkeellä olimme vain me.

Mukavaa uutta syysviikkoa!❤