Talvi se käväisi pikavisiitillä, antoi hetken raikkaan muistutuksen itsestään, mutta kovasti oli kiire sillä, nyt olemme palanneet jo takaisin syksyisempiin tunnelmiin täällä etelärannikolla. Auringosta olen kuitenkin iloinen. Sitä mukaa kun suurennettu D-vitamiini annokseni purkista alkaa vaikuttaa piristävästi-nukunkin paremmin, aurinko antaa vielä lisäbuustia jaksamiseen nopeasti pimeneviin marrasiltoihin.

 

Rannassa merivaahto keikkui iloisesti rantavedessä,

 ja kun lahti voisi hyvinkin olla jo jäässä tällä hetkellä, melko epätalviselta meno vaikuttaa, kun pikkulaineet kimmeltävät auringossa.

Vaikka sisäinen vuodenaikakelloni on ollut jo toista vuotta täysin sekaisin, en voi sanoa pahastuneeni näistä iloisen "kesäisistä" näkymistä marraskuun lopulla, päinvastoin.

Auringonpaisteessa värit kirkastuvat ja ääriviivat tarkentuvat, ja saa paljon silmänruokaa, jota harmaat ja hämärät päivät eivät niinkään tarjoile.

Auringonvalossa näyttäytyy vedenpinnalla aina tämä leikki, josta erityisesti pidän. Kaksi puolta kaikesta, totuus ja illuusio, kuvajainen.

Mukavaa viikonjatkoa!❤