Ennen joulua oli niin ihanaa, kun oli jotain mitä odottaa. Seuraava etappi nyt vasta kevät. Aika tuntuu pysähtyneen paikoilleen tähän kylmään ja harmaaseen. Minun mieleni karkaa tuontuostakin  aikaan tulevaan, leikkimään sinne kesämeininkeihin. Mietin, että eihän se ole tästä hetkestä pakoa, saahan sitä ihminen mielikuvitustaan käyttää, kun vallitsevasta hetkestä on niin vaikeaa löytää inspiraation aihetta. Mieleni vaeltelee puutarhahommissa, kasvimaalla, että kuinka istutetaan nyt enemmän perunaa ja porkkanaa ja muita, että saa lapsenlapsi oman maan sadosta sosetta. Ja pihan kukkapenkeissä, että jos muokkaisi jotain ihan uutta mummulan pihaan, ylikasvaneet pensaat jo leikkasinkin rohkealla kädellä loppusyksystä. Navetan ylisille vievä ramppikin pitää rakentaa uudelleen, lahoaa ja on jo vaarallinen. Isäntä purkikin alkua viimeisellä syysreissulla. Tällaisia minä mietiskelen, ja saan puhtia tähän aikaan, joka imee minusta mehut. Ehkä toivoisin pienen lumisen pakkasjakson auringonpaisteineen, mutten ole varma siitäkään, ehkä oikaisisin suorilta kevään alkuun tänä poikkeusvuotena, kun kylmä lumeton maa tuntuu kurjalta.

Vaikka, kyllä kaunista löytää luonnosta etsimällä nytkin. Rannassa tänään lepän urvut viehättivät kun hiljaa tuulessa heiluivat ja kallionkolojen jäät, ihan polvistuin niitä kuvailemaan. Jännistä jäätikuista oli jääpeite muodostunut. 

Meri oli vetäytynyt ja paljastanut rannan pohjaa pitkältä alueelta. Saapa nähdä jäätyykö Saunalahti tänä vuonnakaan kokonaan.

Joissakin kohtia ranta oli jäätynyt ja jää muodosti hienoja yksityiskohtia.

Kävin myös metsässä toteamassa, että kuusi on kaunein omalla paikallaan.

Purkitin lahjoiksi aiemmin keittämiäni kuusenkerkkä-ja minttusiirappia. Sekoitin kuivatuista sienistä myös sienikimaran, johon olin jauhanut mustaatorvisientä, suppilovahveroa ja herkkutattia. Sitäkin mietiskelen, että mitä kaikkea ensi kesänä voisi kerätä ja jalostaa lahjoiksi myöhemmin.

Keräsin tänään jo joulun pois, nyt uutta vuotta kohti! Jätin valkoisen paperitähden, jonka sisällä loistaa ledvalot, ja toisen, keltaisen luomaan valoa iltoihin. Joulukorteista säästin kauneimmat muistojen laatikkoon. 

Tänä jouluna minulla lepattaa kauniisti vain ledkynttilän liekki, eikä sitä juurikaan erota aidosta kynttilästä. Hui, miten haitallista terveydelle onkaan polttaa kynttilöitä sisätiloissa.Varsinkin näin pienessä asunnossa, joka itselläni on. Kynttilästä sisäilmaan haihtuvat pienhiukkaset vastaavat passiivista tupakointia ja ovat varsinkin pienille vauvoille erittäin haitallisia. Tämä olikin syy, miksi aloin asiaa tutkia ja luin netistä monta asiantuntija-artikkelia aiheesta. Hassua, että olen itse reagoinut jo vuosia kynttilöihin selvällä hengenahdistuksella, mutten ole koskaan perehtynyt asiaan. Pieni tulihan siinä kynttilässä palaa, ja kynttilän huvetessa, johonkinhan se aines katoaa, eli huoneilmaan. Lapsenlapseni sai siis hengitellä täällä jouluna ilman altistumista pienhiukkasille, jotka kulkeutuvat kuulemma keuhkojen äärimmäisiinkin tiehyeisiin ärsyttämään. Ja tämä mummi lepatuttelee vastedes itselleenkin vain tuota ledkynttilän liekkiä. Oppia ikä kaikki. Kaikki hankitut kynttilät matkaavat ensi keväänä maalle, poltettavaksi porstuan ikkunalla.

Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!<3