Minä en ole koskaan kuulunut facebookiin, instagramiin jne. Blogini on ainoa myönnytys sosiaaliselle medialle, pinterestin lisäksi.Toki vierailen instagramissa, mutta näkymäni siellä ovat hyvin suppeat, koska en itse ole rekisteröitynyt käyttäjä. Minulla ei ole edes älykännyä, mutta tabletti on maallaoloa varten kesäisin. Ja sitten tyttäreni meni avaamaan päivittäisen joulukalenterin lapsenlapseni edesottamuksista, videoineen ja kuvineen, lähisuvun yhteisessä whatsup-ryhmässä. Iik! Olihan minun sinne päästävä! Ja nyt sukkuloin suvereenisti whatsupissakin, pääsen sinne vain tabletillani. :) Pitkän mutkan kautta pääsen nyt kuitenkin itse asiaan. Tänä aamuna siellä Tanskassa asuva siskokulta esitteli sahrami-pulliaan, joihin oli laittanut taikinan nousemaan jo kuudelta, ja ranskalaisia pipareitaan, joita ei kaulita ja joita kuulemma nautiskelee juuston ja port-viinin kera siippansa kanssa. Siskontyttö taas laittanut kuvia herkullisista, italiaistyyppisistä bruschetoista, joita oli ystävälleen valmistanut aamiaiseksi. Ja pieni tyttärenpoikani ähisi ja puhisi videolla tomerana selältä makuulle itse kääntyen. Mikä onnistumisen ilme rakkaalla pikkukaverilla urakan jälkeen, mummin sydän ihan suli! Ja minä itse makasin lapamatona sängyssäni telkkaria katsoen vielä puolilta päivin...oli se kuuluisa mitään aikaan saamaton olo. Ja, vaikkei toisten tekemisistä pidä itselleen mitään paineita keräillä, välillä ne toimivat mainioina liikkeellepanijoina. Siispä minäkin kyllästuin vetelään itseeni ja kampesin ylös sängystäni, ja kohta oli minullakin pullataikina nousemassa ja piparitaikina sulamassa. Jääkaapissa oli kokeeksi ostettu piparinmakuinen rahka, jonka laitoin mustikkapiirakan mustikoiden alle. Liian myöhään huomasin, ettei minulla ollut peruna-eikä maissijauhoja, joten keitin pakasteesta ottamiani mustikoita hetken hillosokerissa, etteivät valu pitkin peltiä, hätä keinot keksii! Pulla ei ole kaunis, mutta sitäkin paremman makuinen! Huomenna pyöräytän pipareille tomusokerista koristemassaa, jolla koristelen ne.Leipomisen yhteydessä valmistin myös päivällistä, (hullun uhkarohkeaa,pipareiden ollessa uunissa) joten eilisestä saunanraikkaudestani alkoi pian olla kuumassa keittokomerossa muisto vain, kun hiki valui otsalla. Mutta sainpas vetelän oloni vaihdettua energiseksi, vaikka pikimusta yö kuikuili ikkunoista jo neljän aikaan.

Eilisellä ulkoilulenkilläni seurasin mustarastas herran puuhia, kun se heitteli lehtiä ja etsi niiden alta murkinaa itselleen.

Alla olevasta "otoksestani" huomaa, millä vauhdilla se lehtiä heitteli.

Luonnossa omat joulukoristeensa, pajuissa heiluva pieni katkennut männynoksa oli minusta pelkistetyn kaunis. Pienen kuusen kävyt toisaalla myös.

Tähän mäntyjen pusuun päätän tällä kertaa ja alan nyt vastata aiemman postaukseni kommentteihin, pyydän anteeksi kun niihinkin kestänyt niin kauan vastata, vaikka olen ne kyllä jo lukenut, sitä saamattomuutta...

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3