Että se sitten tuli! Kunnon talvi! Lumi narskuu kengän alla.

Eivät nämä nyt aivan Lapin tykkylumihahmoja muistuta, mutta kun ottaa huomioon, ettei viime talvena tullut lunta lainkaan näillä leveysasteilla, niin onhan näillä Espoon mäntysilläkin jo suht raskas taakka harteillaan.

 

Hurjia pakkaslukemia lupailevat ihan tänne etelärannikollekin viikonlopulla. Kävin mutsimuikkuselle hiukan siivoilemassa tänään ja sen jälkeen juoksin päivän kanssa kilpaa, että kerkeänkö metsäreitille, ennen kuin aurinko laskee. En olisi voinut käydä levollisesti nukkumaan, jos en olisi vienyt lintusille hiukan helpotusta tuleviin pakkasöihin. Ovat reppanat tottuneet nyt lauhoihin, eikä tämän lumimäärän alta helpolla mitään ravintoa löydä, Jos estän edes yhden pienen tirpusen menehtymisen, olen onnellinen.

Ai että, miten nautinkaan metsäpolulla talvisista näkymistä! Laskusuunnassa ollut aurinkokin oli taivaalla kuin toffeekaramelli ja loi varjoja lumelle, kuinka olen tuotakin näkymää kaivannut!

 

Ripustin talipalloni toisen lintujen ystävän tuoman siemenautomaatin viereen. Täytyy tarkkailla menekkiä, että koska vien taas uusia.

Pakkanen nipisteli poskilla ja metsässä puut napsahtelivat. Tämä kulkija nautti sielunsa kyllyydestä. 

Aiemmin edellisellä viikolla, ennen lumimyräkkää, käytiin ystävättären kanssa Matinkylän rannassa kävelemässä.

 

Tyttären vierailun jälkeen kamerasta löytyi myös ylläri, tyttären salaa ottama kuva minun ja rakkaan pienen miekkosen yhteisestä hetkestä kun ihmettelimme lunta parvekkeella.

 Otin itselleni Hanna Sumarin yhdessä lehdessä mainitseman moton. Kun on tylsä tai huono päivä, hän jää mielenkiinnolla odottamaan, että mikä ihana asia saapuukaan sen kurjuuden muuttamaan sillä kertaa. Tässä männä päivinä minulla oli juuri hiukan tuollainen päivä, kun ei oikein napannut. Siivosin, että sain huomioni tylsyydestä muualle. Ja valmistin huolella kurpitsasosekeiton syksyllä maalla naapurinrouvalta saamaastani suuresta kurpitsasta, jonka pilkoin pakkaseen. Kun höyryävä keitto oli asetettu pöydälle, kolahti postilaatikosta mielilehteni. Ja kas, Hanna tiesi!

Paistoin keiton päälle ohuita rapeita pekonihiutaleita, keittoon muunmuassa paljon pikanttia makua inkivääristä ja tabaskosta ja nokare sulatejuustoa. Jos vaan muistan, mitä kaikkea laitoin, tätä teen uudestaan, niin hyvää oli. Kyytipoikana hiukan kauramaitoa.

Lehden välistä liukui jopa kiva kasvatuskalenteri kylkiäisenä. Tämä ei ole mainos, kunhan vinkkaan kivoista jutuista muillekin.

Isännän luona käydessäni ihastelin lumimyräkän hiukan laannuttua tienoon valoja tummenevassa illassa, kun kävimme kävelyllä.

Kun isäntä lähti viemään minua omaa kotiani kohti parin päivän päästä, se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Parkkipaikkaa ei oltu vielä aurattu ja tuuli oli kasannnut juuri auton taakse paljon lunta.

Eestaas junnaamalla ja paljolla lapioinnilla pääsimme matkaan n.45 minuutissa. 

Nautitaan joka tapauksessa talvesta nyt hetki! <3