Jos lähtisi kaivamaan ja tutkimaan tätä Espoon tämänhetkistä lumipeitettä samalla tavoin,

kuin arkeologi tutkii maakerrostumia,

sieltä paljastuisi jos jokunen sula ja pakkaskerros päällekkäin.

Toissapäivänä luisteltiin ystävättären kanssa kävelytiellä eteenpäin,

eileniltaisen lumipyryn jälkeen tänään oli taas hyvä kävellä ja aurinkokin paistoi upeasti!

Sää on muuttunut varmasti ainakin viisi kertaa viikon aikana.

Voi mahotonta,mitä konserttia tiaiset tänään pitivät!

Puiden oksilta tippuivat vesipisarat auringon sulattaessa lunta,

ja maassa uusi lumi oli röpelöllä puiden ympäriltä,vesipisaroiden tippuessa sinne.

Tämä talvi on omasta mielestäni ollut to-del-la pitkä.

Ehkä vaikutusta sillä,että on kaksi raskasta koronavuotta takana,

ja siitä johtuen ollut elämä erilaista ja erikoista.

Nyt ollaan kuitenkin aivan ensimmäisen kevätkuukauden korvilla.

Omissa ajatuksissani edessäni häämöttää kaunis turkoosi pariovi,

jonka luo ihan kohta pääsen,

kunhan hetken vielä jaksan kulkea.

Ihan kohta saan avata lukon,

kääntää kahvasta ja työntää ovet syrjään rehvakkaasti,

yhdellä heilautuksella.

Sieltä oven takaa paljastuu sitten se pikkuhiljaa vihertyvä kevät,

lintuauroja lentää ovinäkymän taustalla ja aurinko paistaa!

Huokaisen syvään ja astun ovesta sisään alkukevään maisemaan,

riisun ja heilautan talvitakin olkani yli ja otan pari juoksuaskelta ja huudan

JIPPII!!!

Vielä hetki kuitenkin ihastellaan pupujen jälkiä lopputalven hangilla,

pitkiä varjoja pajukoissa.

Sää jälleen muuttumassa harmaaksi iltaa kohti mentäessä,

huominen keli taas uusi yllätys.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤