Hyvää Kalevalan,suomalaisen kulttuurin päivää!

Päätin,että tänään keskityn kivoihin asioihin.

Vaikkei tuo patsas ensimmäisessä kuvassa niinkään suomalaiseen kulttuuriin kuulu,

se antaa itselleni rauhantunnetta pelkkänä esineenä.

Kuvailin heti aamusta auringonläikkiä täällä pienessä kodissani,

joka on minulle hyvin tärkeä rauhan ja turvan tyyssija.

Omat valitut esineet,taide ja pieni tila,

jonka yleisilme antaa itselleni voimaa ja viihtyvyyden tunnetta.

Pieni pala ominta omaa tässä suuressa maailmassa.

Tyttäreltä luvan kysyttyäni,

jaan tässä yhteydessä myös pienen videon henkilöstä,

joka on tuonut elämääni niin paljon rakkaudentunnetta,

että sitä on edes vaikea kuvailla sanoin.

Sopii hyvin tähän kultturelliseen päivään.

Videolla pieni, 1,5 vuotias kullannuppuni osoittaa,

kuinka kulttuureihin tutustuminen alkaa jo hyvin pienenä.

Intensiivisen valintaprosessin jälkeen lukuun näyttää valikoituvan 

Läckbergin majakanvartija.

😊

Tätäkin videota katsoessani,tämä mummi on kuin se emoji,

jossa hymynaaman ympärillä sydämet sinkoilevat.

Pieni lapsi on niin suloisen viaton touhuissaan.

 

Päätin,etten kasvata tänä vuonna tomaatteja.

Edellisten parin vuoden yritykset ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia,

mutta,myönnettävä on,ei kovinkaan satoisia.

Vaikkakin ne pari itsekasvatettua tomaattia on maistunut maailman makoisimmilta,

ajattelin,ettei kasvatus ole ollut väärtti.

Kuinka ollakkaan,

huomaan tiristäneeni jo kahdesta eri kirsikkatomaattilajikkeesta siemenet talteen kuivumaan.

Ehkä yritän vielä kerran ja aloitan idätyksen kuukautta aiemmin.

Juuri sen kuukauden edelliset raakileet olisivat tarvineet kypsymiseen varsissaan,

eikä lautasella tai sanomalehden sisällä.

Ja se idättäminen itse on prosessi,joka saa sydämen läpättämään kevään alkamisesta.

Ne pienet hennonvihreät taimet!

Edessä on myös suuri kunnonkohennus.

Kunto on romahtanut näinä viikkoina,

kun ulkoilu on ollut mahdotonta liukkaiden kelien tähden.

En osaa luottaa edes nastoihin niin, että kävelisin itselleni tyypillistä,

ripeää ja kuntoani ylläpitävää vauhtia.

Ylämäet,joita yleensä kiipeän metsäteillä tarkoituksella,

saadakseni sykkeen nousemaan,

ovat olleet menemätön paikka.

Koska niitä ei talvihuolleta,

 jään päällä ei ole ollut edes hiekkaa.

Olen passivoitunut selvästi rutiiniulkoilujen puutteesta muutenkin,

koska pitkät kävelyretket luonnossa on omin liikuntamuotoni.

En ole saanut aikaiseksi korvata sitä muulla liikunnalla kotioloissa.

Haaveksin jo siitäkin kun lumet ovat sulaneet,

ja saa kevyet lenkkarit jalkaan raskaiden talvinilkkureiden ja piikkien jälkeen.

Luultavasti kävelen päivittäin maailman ääriin pelkästä ilosta,kun se aika koittaa!

Huomenna alkaa maaliskuu!

Eli kevät!

Olisivatpa nämä pitkään odotetut,tulevat kevät ja kesä,aivan tavalliset.

Aivan tuiki tavalliset,ihanat,kevät ja kesä,

kaikille.

Näihin toiveisiin,mukavaa alkavaa viikkoa!

❤