Emme soittele toisillemme-mihin vuorokauden aikaan tahansa,

kun on hätä, huolettaa, suruttaa tai on jotain ihanaa kerrottavaa.

Emme halaa niin, että toinen varmasti tietää kuinka paljon välitetään.

Emme tiedä toistemme salaisuuksia, niitä vaiettuja ja hävettäviäkin.

Emme tunne toisiamme läpikotaisin.

Emme vanno ystävyytemme nimeen, vaikka mikä tulisi.

Mutta kuitenkin.

 Sinä blogiystävä olet minulle tärkeä.

Saatat kauniilla sanoillasi nostaa minut juuri oikealla hetkellä,

 oikeana päivänä ylös epäilysten aallokosta.

Että olenko mistäänpäin kotosin.

Olet siellä kun haluan kiihkeästi jakaa jotain kokemaani toisen ihmisen kanssa. 

Kerrot minulle oman elämäsi päivistä.

Annat minulle vahvan yhteisöllisyyden ja joskus jopa kauniin,

sielunsiskouden tunteen.

Uskon,

 ja ainakin sydämestäni toivon,

että sinulla on myös ihan oikea ystävä, yksikin riittää.

Hänen kohdallaan voit vastata myöntävästi kaikkeen alussa mainittuun.

Minullakin on.

Rakkaus ystävää kohtaan on jaloa, puolin ja toisin!

Hyvää ystävänpäivää!<3