Makumatkoja ja muistoja.

Yksi aarteistani on elämää ja herkkuja nähnyt,

Mirjam mummini keittokirja.

Kirja on päällystetty, nyt jo kovasti haalistuneella, sinisellä paperilla.

Mummi on sen tyhjille sivuille kirjoittanut reseptejään, leikellyt niitä lehdistä ja 

löytyy kirjan välistä postikorttejakin, joihin on pistetty ylös hyväksi todettu ohje.

Aikoinaan meillä maalla mummilassa, pöytä notkui tarjottavista.

Evakkokarjalaisille naisille se oli kunniakysymys.

Vieläkin kuulen mummin pöydän päästä sanovan, että "pitäkäähä puoliinne!"

En muista mummin koskaan itse istuneen vieraspöytään,

enkä liioin vaarin siskon, Helka-tädin.

Siellä aina taustalla toinen nojasi uunin kylkeen ja toinen kiikkui kiikustuolissa,

katselivat vain kun valmistamansa herkut katosivat parempiin suihin.

Luulen, että tunsivat ylpeyttä hiljaa sisällään siitä,

kuinka napakoita emäntiä ovat.

Nopsasti hakivat lisää kellarin porstuasta tarpeen vaatiessa.

Siellä hyllyillä muistan kirkkaasti kaikki hedelmillä koristellut kermakakut,

lusikkaleivät ,rupipullat ja niin monet muut herkut lapsuudessani.

Karjalainen ruokakulttuuri tarttui minuun ja sisareeni vahvasti noilta lapsuuden ajoilta.

Me kummatkin olemme työksemmekin tehneet paljon ruokaa.

Kummankin pojatkin ovat lukeneet itsensä kokeiksi.

Myös kreikkalainen ruokakulttuuri on vaikuttanut minuun ja myös sisareeni vahvasti,

Kreetalla vuosia kun elimme.

Samankaltaisuutta löydän näistä kahdesta kulttuurista paljonkin.

Kummassakaan ei todellakaan pihistellä tarjottavissa.

Korkealla vuoristossakin, keskellä ei mitään, kivimajassa emäntä pistää vieraalle aivan varmasti kaiken tarjolle,

 mitä vaatimattomistakin varastoistaan kokoon löytää.

Muistan herkulliset villit yrtit ja kasvikset, tomaatit jotka kypsyvät tajuttoman maukkaiksi auringossa, kurkut jotka eivät maistu kalalle, juustot, pienet,kivelliset oliivit jne.jne.

Kuinka hyvältä maistui juuri pyydetty mustekala, joka oli läiskitty kalliota vasten mureaksi ja grillattu avotulella, samalla kun vahdittiin oman, kotipolttoisen rakin tippumista pannun nenästä isolla porukalla.

Vietimme myös monia ikimuistettavia iltoja suomalaisten rouvien kesken,

 kukin vuorollaan omassa kodissaan pisti pöydän koreaksi.

Valmistan paljon kreikkalaista ruokaa edelleen ja joskus tarkastelen aineita ja määriä kreikkalaisesta keittokirjastani.

Kaikkien keittiöiden äidin- jos ranskalaista keittiötä näin voisi kutsua,
antimia olen kerran paikan päällä päässyt, Pariisissa maistelemaan.

Jos kreikkalainen keittiö teki vaikutuksen, en muista, että minulle olisi jäänyt Ranskasta mitään erityistä makumuistoa.
Sen muistan, kun isän ja sisareni kanssa ostimme ruokatorilta(tämä oli kyllä vaikuttava kokemus) pieniä uunipellillä, mausteisessa tomaattikastikkeessa valmistettuja perunoita,
grillattua kanaa, juustoa, rapeaa patonkia ja punaviiniä.
Menimme sitten suureen puistoon piknikille niitä syömään.
Tästäkin jäi muistona ihana hetki läheisteni kanssa, kun katselimme paikallisten käyskentelyä puistossa, ei niinkään se miltä ruoka maistui, 
vaikka se varmasti hyvää olikin.
Olen minä muuallakin Euroopassa matkannut.
Espanjassa muun muassa maiston teininä ensimmäistä kertaa karamellivanukasta,
sen maku jäi hyvin muistiin todellisena herkkuna.
Mutta kyllä minun on edelleen nostettava Mirmamummin karjalainen keittiö ja Kreikan herkut niiksi makumuistoiksi, joita vaalin ja jotka nostan jaetulle ykkössijalle omassa mielessäni.

Onko sinulla jokin erityinen makumuisto tai jonkun maan keittiö,
jonka puolesta liputat?

Mukavaa alkanutta viikkoa!<3