Itselläni on tällä hetkellä ollut suuri halu olla konkreettisesti metsässä.
Olen tuntenut muiden aistien lisäksi tarvetta käyttää tuntoaistiani.
Olen huomannut, että käsi sipaisee kuin itsestään puiden runkoa ja oksia
ja menen mielelläni kohdista,
joissa havut pyyhkäisevät kasvojeni yli.
Puiden oksat ovat kuin silittäviä käsiä,
jotka auttavat huojentamaan mieltä.
Tänäänkin samoilin ristiin rastiin lähimetsän siimeksessä saamassa tätä havuhoitoa.
Puiden rungot-uskon, antavat voimaa pelkällä olemassaolollaan.
Suorina ja ryhdikkäinä ne seisovat hiljaa
ja ihmisellekin tulee tyyni ja varma olo niitä katsellessa.
Jokaisella puulla oma paikkansa.
Tämä symboliikka auttanee asettamaan omat ajatuksetkin omille paikoilleen,
poukkoilemasta sinne tänne,
siltä ainakin tuntuu.
Hiukan syvemmällä metsässä sain olla aivan itsekseni,
vaikka metsätiellä vilkasta näytti olevankin aurinkoisena sunnuntaipäivänä.
Ei tullut vastaan toista puunhalaaja.
Silmät sai ahmia kaikkia pieniäkin metsän kätkemiä yksityiskohtia rauhassa.
Metsässä tunnen toiveikkuutta,
kaikki pienen pienikin on siinä vielä huomennakin.
Metsässä tunnen toiveikkuutta,
kaikki pienen pienikin on siinä vielä huomennakin.
Päätin kiivetä kuitenkin Kummelinvuorelle sitä kivihautaa katsomaan,
josta edellisessä postauksessani mainitsin.
josta edellisessä postauksessani mainitsin.
Kalliot näyttivät kesäkuivilta ja turvallisilta lähteä kiipeilemään.
Sammalmättäätkään eivät enää litisseet kengän alla lumimyräkän jäljiltä,
joten siitäkään ei pelkoa, että lähtisi sammalmatto niin sanotusti jalkojen alta.
joten siitäkään ei pelkoa, että lähtisi sammalmatto niin sanotusti jalkojen alta.
Saavuin paikkaan,
jossa utuisessa vastavalossa minut hieman tarunhohtoiseen tunnelmaan johdatteli jännä hahmo.
lohikäärmettäkin hiukan muistuttava.
Näytti kuin se olisi ruoskallaan sivallellut,
ties ketä paimentanut...
Kun kiivetessäni ohitin sen,
se muuttuikin paljon ystävällisemmän oloiseksi.
Taisi ollakin ongella,
auringonkilon hohtaessa kuvitteellisen joen pinnasta.
Hahmon takaa löytyi etsimäni.
Täällä Kummelinvuoren laella, n.100 metrin korkeudessa merenpinnasta,
on suuri kiviröykkiöhauta pronssikaudelta 1500-500 eaa.
Kuka tänne jylhiin maisemiin
-josta silloin saattoi esteettä näkyä merelle asti, on aikoinaan haudattu?
Mitä suurempi röykkiö kiviä, sitä vaikutusvaltaisempi henkilö on ollut kyseessä.
Ja tässäkin on kyllä painavia kiviä kasattu aimo kumpu.
Kuinka kaukaa asti tulivat vainajaa kantaen.
Vai oliko asutus/kylä Saunalahden poukamassa.
Alla olevan kuvan keskellä, puiden lomasta,
siintää pienen pieni pala rantakaislikkoa Saunalahdelta.
Alla olevan kuvan keskellä, puiden lomasta,
siintää pienen pieni pala rantakaislikkoa Saunalahdelta.
Outlander-matkantekijä tv-sarjan fanina,
yritin mielikuvitella tapahtumia noilta ammoisilta ajoilta
ja ajoilta tässä välissä.
ja ajoilta tässä välissä.
Mäntykangas tuoksui auringon lämmittämänä aivan uskomattoman ihanalta
siinä miettiessäni.
Kivihaudalla on mahtinsa.
Kaikki kaatuneet puutkin sen ympäriltä,
olivat kaatuneet kunnioittavasti siitä poispäin, huomasin.
Ylhäältä kallioilta löytyi myös outoja rautapaaluja,
näiden tarkoitusperää en tiedä.
Virkistävä ja mielenkiintoinen ulkoiluretki.
Ja ymmäsin myös miksi nenäni on niin tukossa aamuisin. :)
Aurinkoista alkavaa viikkoa!<3
Metsässä vaeltelu hoitaa mieltä mitä parhaimmin. Onhan siitä myös vahvaa tieteellistä näyttöä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo hautakumpu. Kenenkähän luut kivikasan alla lepäävät? N. 25 vuotta sitten selvisi, että kotipellollamme on yksi Suomen vanhimpia asuinalueita. Luita sieltä ei ole löytynyt eikä koruja, mutta iskoksia, joilla on mm. parkittu nahkaa. Iskokset löytyivät sattumalta, kun esikoisemme poikasena kaivoi papan kanssa onkimatoja. Siitä käynnistyi melkoinen prosessi, arkeologit pyörivät pellolla ja nyt iskokset ovat kansallismuseossa ja mummulan seinällä kunniakirja löydöksen johdosta.
Aurinkoista kevätviikkoa Sinulle! Toivottavasti siitepölyt eivät tukkeuta Sinua ihan kokonaan. <3
Vau! Mahtava kertomus, kiitos kun jaoit sen!
PoistaÄitini kertoi, että myös meidän mummulan pellolta oli raivatessa löytynyt joku esine, joka myös vietiin sitten museoon.Nämä ovat erittäin mielenkiintoisia juttuja.
Ajatella, että teilläkin sattui onkimatojen kaivuun yhteydessä tuollainen paluu menneisyyteen. :)
Kiitos Piipe, aurinkoista (aivan mahtava päivä tänään!) kevätviikkoa sinne Sinullekin!<3
Koivujen kukkimisen jälkeen alkaa taas ihana tukottoman nenän kesä! :)
Upea kivihauta ja kivankuuloinen ulkoilureissu muutenkin! Metsässä ollaan mekin oltu jo pari kertaa viikonlopun aikana - tuulisella säällä ihan parasta, kun puut antavat suojaa. Aurinkoista uutta viikkoa sinulle! <3
VastaaPoistaKiitos Hensku, sitä samaa sinne teille!<3 Se on totta, että metsä antaa vielä tuuleltakin suojan, kun niitä tuulisia päiviä tuppaa nyt olemaan usein. :)
PoistaAurinkoa sinunkin viikkoosi♥
VastaaPoistaKiitos samoin Hannele!<3
PoistaToivon myös kohta pääseväni metsään. Nuuhkimaan havupuiden tuoksuja ja koskettelemaan puiden kylkiä. Metsässä olo virkistyy.
VastaaPoistaVanhat muinaishaudat ovat muistomerkin arvoisia. Olen nähnyt näitä kiviröykkiöitä paljon ja aina ne herättävät kunnioitusta. Viimeksi ihmettelin Sallassa Pirunkirkkoa.
Näistä kuviesi rautalevyistä tuli ajatus, olisiko meri ollut joskus noin korkealla, että olisivat jonkunlaisia veneen kiinnityslenkkejä, vain auenneina.
Kunnioitus on oiva sano kuvaamaan sitä tunnetta kun kiviröykkiön vieressä seisoo.
PoistaSe valtava työ, mikä haudan eteen on tehty.
Minäkin googlettelin noita rautapalkkeja, mutten löytänyt mitään osviittaa asiaan.
Maa on kyllä noussut 300 metriä(kummelinvuori n.100m merenpinnasta) tuhansien vuosien aikana, mutta minusta nuo ovat jotenkin liian moderneja ollakseen ihan hirveän vanhoja.Olisiko ehkä ollut joku puinen tähystorni aikoinaan, jonka jalat pultattu levyihin kiinni? Tai jokin majakkarakennus?
Saa nähdä jääkö mysteeriksi.Kiitos Aimarii!<3
Minä kans olen sellanen jotta aina ku on mahollista niin metsikköön ja luontoon yleensä on meno,siellä ihminen tuntee olevansa jotain,luonto antaa ja voimistaa ihmistä ja sielu lepää.
VastaaPoistaKeväistä alkanutta viikkoa sinulle!
Jaan suuren metsärakkauden kanssasi! Luonnon kauneudesta sielu kukoistaa!
PoistaKiitos Taina, kevään ihanuutta myös sinun viikkoosi!<3
Hienoa, että olet löytänyt Saunalahden geologiset nähtävyydet. Miltähän suunnalta tuonne Kummelivuorelle olisi helpoin kiivetä? Kunhan tästä korona-ajasta päästään, niin varmaan voisin
VastaaPoistasiellä suunnalla retkeillä.
Jostakin muistan lukeneeni, että Kummelivuorella on ollut joskus kolmiomittaustorni. Sen jäännöksiä on nähtävillä maastossa.
Juu,iso kiitos vielä sinulle! :)
PoistaLuulen,että helpoin tie neuvoa on S-markettia maamerkkinä pitäen(sinne saa hyvin autonkin parkkiin). Eli S-marketin etuovelta katsottuna selkä kauppaan päin vasemmalla on jonkin matkan päässä kerrotalo, jonka editse nousee hiukkatie loivasti vasemmalle ylos metsään.Sen kun nousee ja kääntyy mäen päälle päästyään oikealle samaista hiekkatietä(se haaroittuu siinä moneen suuntaan.Montaa metriä ei tarvitse loivasti nousta kun alkaa kalliot siinä oikealla.Sinne sitten vaan ja koko ajan korkeammalle.Hauta on kutakuinkin korkeimmalla kohdalla.Muitakin kautta toki pääsee, mutta vaikeampi neuvoa. :) Ja tämä reitti on helppokulkuisin.
Ja erittäin suuri kiitos tuosta päivityksestä noihin outoihin rautapalkkeihin.Siellä tosiaan on ollut kolmiomittaustorni!(löysin siitä vinkkisi avulla tekstiä) Tuossa Aimariille kommentoin ja osuinkin aika oikeaan arvaillessani, mitä ne mahtavat olla.
Kiitos ja mukavaa viikonjatkoa sinulle Piri!<3