Näinä päivinä on kovasti tuullut.
Tuolla rannassa se tuntuu,
kun tuuli pääsee esteettä aavalta puhaltamaan.
Vaikka oma tunnelma koronahuolineen oli mennessä kuin sorsalinnun lento taivaalla,
kovassa puhurissa-on muuten aika onnetonta menoa,
raikas meri-ilma teki taas kerran tehtävänsä.
Poislähtiessäni vaihdoin ajatusleikin jo lokki Joonataniksi,
joka vapaana taidokkaasti liitää.
Siinä missä räpistelin vielä mennessäni,
tyhjentääkseni mieleni ikävistä ajatuksista,
lähtiessäni ajatus lensi jo puhtaan valkeana, huolista vapaana.
Onneksi meiltä ei vielä ole otettu pois ulkoilun mahdollisuutta.
Joka päivä käyn hakemassa ulkoa toivoni takaisin.
Sitä samaa minäkin teen, en vain ole keksinyt noin puhuvia sanoja sille - haen toivoni takaisin.
VastaaPoistaTämä nykytilanne on kyllä niin ahdistava ja pelottava, että onneksi on tuo luonnonrauha.
PoistaMinusta luonnonrauhaksi voi kutsua navakkaa merituultakin niemen nenässä, saman se tekee kuin metsän oikea rauhakin sielulle, joka herkästi tällä hetkellä värisee kuin haavanlehti.
Minäkin roikun toivossani kynsin hampain, ja jos se välillä karkaakin, juoksen heti kohta sen hakemassa luonnosta takaisin.
Kiitos Aimarii!<3 Pysy turvassa!<3