Rikoimme täällä pääkaupunkiseudulla eilen tämän talven lumiennätyksemme.

Hohhoijaa, tulihan sitä sentti, pari.

Iltaan mennessä nekin sulaneet pois, vaikka aamulla sakeasti pyryttikin.

Olihan kuitenkin keväisiä pälviä hetken, 

vaikka nyt väärinpäin mentiinkin.

Pälvet olivat lunta, eikä toisinpäin.

Koronakotoilun aikana on tullut hetkittäin mielikuvituksen puutetta

aamupalojen ja ruokien kanssa.

Kaupassakin kun käy vain kerran viikossa,

eikä siellä siis tule juostua mahdollisten mielihalujen perässä.

Vaihtelua kaipaa.

Ja...

Yht´äkkiä muistin vispipuuron!

Pakkasestakin löytyi vielä kaksi pussia puolukoita,

ensimmäinen niistä pyöräytyi nyt meheväksi puuroksi.

Maailman helpoin aamu/ilta/välipala!

Mannasuurimoita, puolukoita ja vähän sokeria ja ripaus suolaa.

Herkuttelin tekoiltana ja seuraavana aamuna kylmän kauramaidon kanssa.

Ohraryynejäkin ostin,niistä on tarkoitus hauduttaa hyvä uunipuuro.

Poika on jo useamman kerran leiponut vuokaleipää ja sämpylöitä.

Kotikutoisuus on ruoankin suhteen nostanut nyt päätään poikkeustilassa.

Karjalanpiirakoita teen ensi viikolla.

Asiasta kolmanteen. En ehkä ole ainoa,

 jolle on saattanut kerääntyä jokunen suihkusaippuapullo kylppärin kaappiin.

Ostettu kun on halvalla saatu tai ei ollutkaan mieleinen.

Olen täyttänyt niillä nyt käsisaippua pumppupulloa,

kohta on kaikki käytetty tiuhaan käsienpesuun pois kuleksimasta. :)

Piri (kiitos vielä! :)) vinkkasi minulle tuossa taannoin asuinseudullani olevista rautumaonkalosta ja muinaishaudasta.

Oli pakko lähteä etsimään ensin tuota rautumaonkaloa.

Rautumaonkalo on myös tavallaan hiidenkivi.

En olisi voinut kuvitellakaan, 

että se sijaitsi paikassa, jonka ohi päivittäin olen kävellyt jo vuosia.

Olen kyllä ihmetellyt rauta-aitaa kalliolla,

jonka ohi metsätie kulkee.

Olen ajatellut, että mikä on sen logiikka,

kun se suoja-aidaksikin on väärinpäin.

Kipusin nyt tarkastamaan, josko olisi rautumaonkalon kanssa jotain tekemistä.

Ja siinähän se oli!

Se on metrin leveä ja kaksi syvä ja nyt täynnä vettä.

Yhtenä päivänä oli sitten varoitettava lapsia,

 jotka siinä aitaa vasten kurkkivat, 

etteivät mene aidan sisäpuolelle kun itsekseen olivat liikkeellä.

Kaksikin metriä kylmää vettä voi olla lapselle vaaraksi.

Ihmettelen, kun ei onkalosta ole mitään kylttiä tai varoituksen sanaa.

Seuraavaksi kiipeän kesemmällä korkealle Kummelinvuorelle etsimään sen muinashaudan. Siitä myöhemmin.

Nyt ei auta liukastua ja katkoa luitaan. ;)

Täällä merellisen Saunalahden rannoilla on myös vanhoja rannikkopuolustusväijyjä.

Jo raunioituneita pyöreitä tiilirakennelmia kuvailin viime syksynä.

En tiedä onko niissä tykkejä käytetty vai ovatko vain tarkkailuun tehtyjä.

Mukavaa viikonloppua!<3