Lupiinit ovat valloittaneet polun vanhalle saunamökille maalla,

aivan kuin kukkakansa olisi sankoin joukoin menossa kylpemään.

En väsy tähän näkymään, siksi se esiintyy blogissanikin joka kesä.

Patinoitunut linnunhäkki asettui rakkaan vanhan omenapuuni haaraan kuin siihen kuuluvana. Antaa mielestäni juuri oikeanlaista tunnelmaa puolivilliin puutarhaan.

Häkki saa toimittaa koristeen virkaa, täällä linnut lentävät vapaina!

Sireeni oli koko viikon kauneimillaan.

Villintynyt puutarhamansikka kukki monin kukin.

Tyttärelle synttärilahjaksi viime syksynä istuttamani kolme mustaaviinimarjaa,

 olivat selvinneet hienosti ensimmäisestä talvestaan.

Ohimennessä oli joka kerta hipaistava lehtien aromikasta tuoksua sormiin.

Ymmärrän hyvin, mitä Lauri Tähkä tarkoittaa, laulaessaan mustaherukan tuoksuisesta tytöstä.

Joitakin valkosipulin naatteja, ruohosipulia ja persiljaa oli laatikoihini noussut edellisiltä vuosilta.

Ja minttua!

Jos se ei olisi laatikossa, meillä varmasti olisi kohta piha täynnä minttua.

Kolme vuotta kaupunkiparveekkeellani säkissä kasvaneet kaverukset,

jatkavat yhteiseloa maalla, nyt jo toista vuotta sielläkin.

Mustaviinimarjan ja karviaisen juuret ovat kietoutuneet toistensa ympärille.

Ajatella, jos niistä vaikka ajan kanssa risteytyisi karviinimarja.

Trimmeröinnistä se idea lähti.

Emme kuskanneetkaan leikattua heinää kompostiin,

 vaan teimme muistoja herättävän pihakoristeen juhannuksen kunniaksi lipputangon viereen.

Paksupääpiippoa ei nimi pahenna, kaunis on ja rohkea.

Hyvä kuvattava, ei kaihda kameroijaa, vaikka ihan vieressä häärisi.

Mummin unikot.

Helmi-Elina jäi vartioimaan kesäkukkiani kannon nenään.

Aurora, nimi josta pidän kovasti.

Pihatie sielunmaisemaani.

Isäntä tähyilee suurta lintua, jonka näki koivun oksien välistä pihalla.

Lintu oli hävinnyt kuin Ikaros aurinkoon, kun pellonlaitaan ehdittiin.

Helppo on hengittää kun on peltoa ympärillä.

Mukavaa juhannuksenalusviikkoa!<3