keskiviikko 24. kesäkuuta 2020


 "pääsetkö ulos?"
"tuutko meille leikkimään?"
"vaihetaanks kiiltsikoita?"

Näinkin voi 58-vuotias helteisen päivän viettää. :D
Löytyykö tuttuja kiiltokuvia?
Kuvasin tähän pienen osan omistani,
herättivät niin paljon muistoja.
Toisessa yhteydessä muisteltiin Kuvittelun ilo-blogin Ninnun kanssa Aku Ankka-lehtiä,
jotka taiteltiin haitariksi ja taitoksien sisään laitettiin kiiltokuvia.
Vaihtaja sanoi luvun ja käänsi sitten sen kohdalta taitoksen auki,
otti yllätyskiiltokuvan ja laittoi vaihtarin tilalle.
Nyt näitä lapsuuteni kiiltsikoita selatessani huomasin,
että joidenkin taakse on ystävättäret kirjoittaneet 
"muistoksi X.ltä Ursulalle, älä vaihda."
Tämän olin jo unohtanut, ettei muistoksi saatuja saanut ikinä vaihtaa,
vaikka olisi halunnutkin.
Jännää, että muistan näistä edelleen ne joista tykkäsin eniten.




















Yllä antiikkinen kiiltokuva, joka oli vanha jo lapsuudessani.
En tykännyt siitä, minusta se oli ruma, nyt osaan arvostaa.


Rakastin näitä kuvakiekkoja lapsena.
Sen vuoksi myös omilla lapsillani oli View-Master.
Muistan hyvin sen jännän tunteen, kun kolmiulotteisia kuvia katsoi.
Niiden avulla pääsi kuin satuun sisälle.

Ja paperinuket, voi että!
Kuinka päljon niille piirrettiinkään ja leikeltiin itse lisää vaatteita.

Kaikki tämä taitaa olla jo historiaa.
Eipä taida kuulua enää pienten nykytyttöjen leikkeihin nämä.
Ennenvanhaan leikittiin yhdessä, aikana ennen tietokoneita.

Mukavaa loppuviikkoa!<3


16 kommenttia:

  1. Voi niin tuttuja kiiltokuvia, itselläni on samanlaisia, tein ison taulun niistä, niin ovat aina nähtävänä /myös blogissani.Paperi nukeilla tuli lapsena leikittyä, kun ei niitä nukkeja ja leluja ollut montaa, nyk. ei lapsilla taida olla paperinukkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenkin leluja oli aika rajallinen määrä verrattuna nykylapsien leluvuoriin?😊
      Me keskityttiin enemmän isolla porukalla ulkona leikkimiseen,pesistä,rofee ja poldee,10 tikkua laudalla,urheilikilpailuja ja vaikka mitä,talvileikit sitten erikseen.
      Kiitos Pirjo!❤

      Poista
  2. En muista, että olisimme juurikaan vaihtaneet kiiltokuvia kavereiden kanssa. Kuvat liimattiin vihkoon, joten paha niitä oli ruveta vaihtamaan. Omien kuvieni joukossa on tosin joitakin siskoni vihkosta irroitettuja kuvia. Toivottavasti en ollut omin lupineni käynyt niitä ottamassa.

    Vauva punaisessa kehdossa - ja vauva sinisessä vadissa kylpemassä -kuvat ovat minullakin.

    Vanhin kiiltokuva, joka minulla on, on kahta valkoista kyyhkystä ja hevosenkengänmuotoista lemmikkiseppelettä esittävä kiitokuva, jonka äitini oli saanut muistoksi rippikoulusta. Kuvalla lienee ikää vajaat 85 vuotta.

    Eniten teimme vaihtokauppaa purukumipakkauksista löytyvillä filmitähtien kuvilla. Mikä tuoksu
    kuvilla oli aluksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,muistan kuinka purukumipaketeista kerättiin kuvia ja ne todella tuoksuivat purkalle pitkään.😊
      Kiiltokuvilla oli kyllä arvoa aikoina joina kaikkea ei ollut yltäkyllin ,äitisikin saanut jo aikoinaan kuvan muistoksi.Minulla on kansakoilun ensimmäisen ja toisen luokan open-jota rakastin,muistokirjaani kirjoittama runo ja hänkin on liimannut siihen kauniin kiiltokuvan mukaan.Kiva,että löysit näistä tuttuja kiiltsikoitakin.😊
      Kiitos Piri!❤

      Poista
  3. Monta samanlaista kiiltokuvaa löytyy omieni joukosta, jotka ovat visusti tallessa Hangon keksirasiassa.
    Aarteeni (jo lapsena) on Äitini vanha kiiltokuva♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa,sinullakin vielä tallessa.Hangon keksirasiakin on ihana!😊
      Tuon vanhan kiiltokuvan sain kun isäni veli,joka oli antiikkikauppias,osti kuolinpesän ja pääsimme sinne isän ja sisaren kanssa mukaan penkomaan,saattaa olla kovinkin vanha tuokin.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  4. Oi, kiiltokuvat. Mistäköhän omani mahtavat olla?!? Meillä tuota taiteiltua vihkosta sanottiin törkkäysvihoksi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törkkäysvihko!Ihana!😊Hitsi kun en muista oliko meilläkin sille joku oma nimi.
      Kiitos Merikaisla tuulessa!❤

      Poista
  5. Minä olen ihan paitsi näistä ihanuuksista. Ei ole ollut kiiltokuvia, ei paperinukkejakaan. Muistovihon muistan, mutta sinn eoli piirretty kuvia tai leikattu kuva jostain ja liimattu perunalla. Keräilin kyllä kahvipaketeista saatuja pahvisia kuvia, kuten myös tulitikkulaakoiden etikettejä.
    View- Master oli pojalla kun hän oli pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea keräiltiin,yhdessä vaiheessa filmitähtien kuvia oppikoulussa.
      Muistan kun tykkäsin jo silloin niin paljon kuvien sommittelusta ja liimailusta,että luokkakaverini osti pieteetillä tekemäni hienon leikekirjan Marilyn Monroen mustavalkoisista lehtileikekuvista viidellä markalla.Hän ihaili kovasti Marilyniä.
      Kahvipakettikuvia en muista,mutta monista muista tuotteista sai kylkiäisenä kerättäviä kuvia.
      Kiitos Aimarii!❤

      Poista
  6. Olipa useita tuttuja kiltsikoita. Minullakin on vielä tallessa oma kiiltokuvavihko, johon ovat kirjoittaneet värssyjä ystävät, äiti, tätejä sekä jokunen opettajakin. Paperinukkejakin minulla oli ja olin vähän kateellinen, kun Keuruun serkuilla oli iso laatikollinen Apu-lehden paperinukkeja. 😶 Ja Viewmaster-kiekkoja oli meilläkin. Minustakin oli aivan huippua, kun näki kuvat kolmiulotteisena. Meillä oli mm. Liisa ihmemaassa-satu. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen kuva, jossa Liisa putoaa kovalla vauhdilla puunrungon sisällä alaspäin kohti Ihmemaata. Se oli niin todentuntuinen.
    Ihana nostalgiapostaus! Kiitos tästä. 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tuttuja!😊Minullakin on tallessa vielä oma muistokirjani kiiltokuvineen ja muistovärssyineen.
      Samanlainen muisto myös hienoisesta kateudentunteesta,kun leikkikaverilla oli oikeita Barbeja ja Kenejä hienoine vaatteineen ja varustuksineen,ja meillä siskon kanssa vain niitä huokeampia Sindyjä.😉
      Ihana muisto sinulla Viewmasterista.Ajatella,että joku asia,näkymä,lapsena tekee niin suuren vaikutuksen,että sen muistaa vielä keski-ikäisenäkin!
      Juuri se todentuntu on minullekin jäänyt niin hyvin mieleen,kuin olisi saanut sukeltaa satuihin sisään.
      Kiitos itsellesi Piipe!❤

      Poista
  7. Ihania lapsuusmuisteloja! Muutaman kiiltsikan tuolta tunnistankin, niitä on tullut itsekin keräiltyä ja vaihdettua. Eipä taida enää kuulua nykylasten harrastuksiin :) Myös ViewMaster löytyi lapsena, ja siinä muutamia omia kiekkoja ja isän vanhoja Batman, RinTinTin ja Tarzan -kiekkoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla,että sinäkin olet vielä leikkinyt kiiltsikoilla,vaikka oletkin paljon nuorempi.Missäköhän vaiheessa ne jäivät pois..
      Omat lapseni ja siskoni lapset saivat myös katsella meidän,paljon vanhempia ViewMaster kiekkoja omien,nykyaikaisempien lisäksi.😊
      Kiitos Hensku!❤

      Poista
  8. Voi miten ihana postaus!!!
    Kiltsikoistasi tunnistin melkein jokaisen, ja muistan miten paljon niitä minullakin oli. Viewmaster-laite oli oma suosikkini ja niitä kiekkoja oli ihan valtava määrä, minä onnekas kun sain lahjaksi saamieni lisäksi vielä muhkean perinnön vanhemmilta serkuiltani :D
    Leikekirjoja teimme parhaan kaverini kanssa mm. koirista ja suosikkiartisteistamme :) Oi niitä aikoja, ja miten ihania muistoja tämä postauksesi toikaan mieleen, kiitos sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku!❤ Oi niitä ihania aikoja!😊
      Onneksemme olemme viimeinen sukupolvi,joka ehti viettää lapsuuden ja teini-iän ilman nettiä,kännyä ja muita härpäkkeitä.Meillä oli aivan toiset harrastukset.😊
      Paljon tehtiin käsin.

      Poista