Vanhasta retrolakanasta ompelemani juhannuskolttu jäi henkariinsa,

vaikka uumoilin se päällä liihottelevani mummulan nurmilla juhannuksena.

Eipä noussut lippukaan siellä salkoon heinäseipään viereen,

niin kuin mietittiin heiniä sille hangolla kasatessamme juhannuskoristeeksi.

No, tuleehan näitä juhannuksia.

Sain maanantai aamuaikaiseksi hammaslääkärin varattua,

joten tärkeysjärjestyksessä tänä vuonna mennään.

Kolmenkin kuukauden jonoihin kunnallisella puolella tottuneena,

otin ajan kun sen sain.

Lohjennut hammas on jo odotellut paikkaamistaan pitkän tovin koronan takia.

Juhannusta on siis vietetty kotosalla.

Eilen herkuteltiin pojan kanssa uusia perunoita ja kalaruokaa kylkeen.

Kävelyretketkillä ihasteltu suven suloisuutta.

Pari yötä sitten, juuri ennen keskikesän juhlaa,

ihmetelty spektaakkelimaista ukkosta!

Olihan jytäkkä!

Varmasti minun elämäni kovaäänisin ja mahtavin ukkonen!

Taivas jatkuvasti valkoisenaan salamista ja ne jyrähdykset,

voi taivaan tulet sentään!

Tuntui, että kerrostalo tärisi kun luonto näytti mahtiaan.

Oli aivan päällä!

Tämän shown katsoin ja kuuntelinkin mielummin kaupunkikodin suojissa.

Ennen juhannusta kävi myös tytär kylässä.

Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa!

Ollaan viimeksi tavattu koronan takia reilun kolmisen kuukautta sitten.

Kuvia olen onneksi saanut raskauden etenemisestä.

Nyt viimeisellä kolmanneksella raskaana oleva tytär 

oli tässä välissä muuttunut olemukseltaan aika tavalla,

kuulemma jo hiukan vaikeaa suuren massun kanssa.

Sydämessä asti tuntui onni, kun pieni siellä potki mummille,

kun pidin kättäni tyttären vatsalla.

Juhannus ei ole oikein juhannuskaan ilman kesäkukkakimppua.

Omani keräsin kävelyretkeni varrelta.

Aiempi pieni kimppuni alkaa jo varista toisessa vaasissa.

Parvekkeella itse siemenistä kasvattamani samettiruusut alkavat aueta,

toivottavasti maalle viemäni taimetkin voivat siellä hyvin.

Säät ovat suosineet juhannuksen viettoa tänä vuonna.

Täällä kotosalla on saanut ottaa käyttöön taas erilaiset viilennystoimenpiteet.

Eilen keksin laittaa suuren kylmäkallen pakkasesta peiton sisään,

ah kuinka oli ihanaa pitää siinä jalkojaan tv.tä katsoessaan.

Avaan parvekkeen oven heti herätessäni ja laitan sen visusti kiinni heti kun aurinko kääntyy paistamaan parvekeseinällemme.

Se paistaa siihen koko päivän ja asunnossa lämpötila nousee,

vaikka pitäisi säleetkin kiinni.

Illalla taas ihana avata ovi ja päästää viileämpi ilma sisään.

Hetkittäin ollut kova ikävä viileän puutalon tupaan maalla.

Ihanaa juhannuksen jatkoa!<3