Kakkavaroitus!

Aloitan postauskuvat maisemalla,

 ettei teidän muiden blogiluettelossa näy Mirjam-Matildan kohdalla kakkakasaa! :D

Minua kiinnostaa metsässä kovasti kaikki eläinten jätökset, jäljet ja pesät.

Yllä oleva läjä on mitä todennäköisemmin hirven, 

vaikka hirven papanoista yleisesti puhutaankin.

Löysin netistä samanlaisesta läjästä kuvan,

läjää oltiin luultu karhun äheltämäksi,

mutta asiantuntija oli käynyt toteamassa sen hirven tuotokseksi.

No, loogista, ulostaahan lehmäkin läjän, miksei hirvikin.

Löysimme ihan mahottoman hyvän mustikkapaikan isännän kanssa,

 vähän syvemmältä metsästä.

Ajattelin, että tulen itsekseni keräämään lisää myöhemmin.

Kun sitten varpujen välistä pongasin yllä olevan marjakakan,

meni pupu pöksyyn.

Voi hyvin olla mäyrän tai supikoiran,mutta miksei karhunkin...
Luin, että ihminen kerää vuosittain metsästä 12% marjoista, eläimet syövät 60%.
Pelkästään yksi karhu kahmii päivässä n.kaksi ämpärillistä marjaa lehtineen ja varpuineen, kasvukaudella se syö n.1000 kiloa!
Että ei ne marjat metsiin mätäne, vaikkemme me ihmiset kaikkea kerääkään.
Metsänpohja käyttää hyödyksi maahan pudonneet viime kädessä.

Takaisin aiempaan aiheeseen, harmittaa kun en vanhoista kuvistani löytänyt enää tähän kakkapalettiin villisian tuotosta, jonka kuvasin viime syksynä,
meillä maalla metsissä köpöttelee niitäkin.

Suuri hirvi oli astellut samalla reitillä jonkun aikaa ennen meitä,

onkohan siitä tuntunut hassulta kun savi on tursunnut sorkan välistä.

Kettu, mäyrä tai kenties supikoira.

Ajatuksena on viedä riistakamera, niin selviää.

Metsissä olemme parikymmentä vuotta isännän kanssa kulkeneet,

marjassa ja sienessä, mutta hyvin hyvin vähän nisäkkäitä on vastaan tullut.

Että osaavatkin kaikota alta.

Jätökset ja jäljet kertovat siksi mielestäni omaa tarinaansa.

Todistusaineistoa siitä, että kyllä metsä elämää kuhisee kun emme ole näkemässä.