Perjantai-illan viimeisellä tunnilla, eilen, minusta tuli mummi!

Pieni tyttärenpoikani syntyi äidin ja isän hyvin pitkän päivän päätteeksi,

reilun viikon ennen kuin oli laskettu.

Yli kolme kiloa ja puoli metriä rakasta pientä ihmistä.

Olen vielä täysin uuden edessä, nöyrän onnellisena,

ulalla tästä mahtitunteesta, joka pikkuhiljaa täyttää jokaisen kolkan minussa.

Olen katsonut hänen kuviaan koko päivän.

Tutustunut jokaiseen millimetriin hänen kasvoissaan,
 pienissä miehekkäissä sormissaan, varpaissaan
 ja kaikeen hänessä.

Löydän äidin huulet, isin korvat ja ilmeessä täydellisen sekoituksen heistä.

Maailman kaunein lapsi, minulle.

Tervetuloa sinä pieni!

<3

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

(osa runoa)

Hannele Huovi)