Toivotan sinut tervetulleeksi kimalaisten bileisiin.

Tämä on kunnianosoitukseni näille pörröisille ahertajille,

mielivärilleni keltaiselle, auringolle ja ihanille auringonkukille!

Onhan kesää vielä jäljellä!

Kimalaisten bileissä jokainen juopui äänettömästi omalla tontillaan.

Pöllyssä olivat, mutta juhlinta oli rauhanomaista.

Lähiserkukset ritirinnan, tappeluita ei syntynyt lainkaan.

Hissukseen kiersivät kukan keskuksen laitaa, kuin stadionin juoksurataa konsanaan,

vasta-ja myötäpäivään, yksiselitteistä sääntöä ei näyttänyt olevan,

kaveri vain ohitettiin ystävällisesti kohdattaessa,

kaikki ymmärsivät, että näissä bileissä tarjoilu ei lopu kesken.

Jotkut olivat rehellisesti jo sammuneet.

Toiset vasta bilettämisensä aloittaneet.

Auringonkukka on kääntänyt kasvonsa auringolleen

 ja selkänsä uhmakkaasti ukkosrintamalle,

kuin olisi sitä mieltä, että valo voittaa aina.

Vaikka rakastan pientä herkkää vanamoa metsän siimeksessä,

tai hentoa metsätähteä,

auringonkukka herättää kunnioittavaa ihannointia.

Kun  seisot kukan alla, joka on sinua metrin korkeampi,

kunnioitus syntyy kuin luonnostaan.

Soluttauduin kimalaisten bileisiin,

 kummitätini upeiden auringonkukkien sekaan.

Alla kuva yhdestä omistani, 

jotka kelpaavat toistaiseksi vain muille hyönteisille piilopaikaksi.

Omat keltaiset kaunottareni ovat pienempää lajia

ja aukeavat näköjään myöhemmin.

Valoa ja onnellisuutta viikonloppuusi!<3