Nokkosperhonen liiteli maalla kukasta kukkaan,
ja minä kuljin kameran kanssa perässä.
Aurinkoisten ja viileämpien päivien välillä on tähän aikaan vuodesta suuri ero.
Kun on pilvistä huomaa helpommin,
 kuinka monet kasvit ovat saavuttaneet kasvukehityksensä loppusuoran.
Nyt kypsyvät marjat ja siemenet lähtevät lennoilleen monista kukista ja kasveista.
Silmä huomaa ympärillä paljon lakastunutta.

Ja sitten on ne ihanat aurinkopäivät,
kun edellä mainittuja asioita ei huomaa lainkaan.
Perhoset lentelevät ja kukat kukkivat kesäisessä paisteessa,
väritkin palaavat haalistuneista sävyistä taas kirkkaiksi.

Ihanaa, että myös itse kasvattamani samettikukat kelpasivat niin hyvin perhosille ja pörriäisille.

Tänä vuonna on saanut valtavasti ilmaista satoa!

Mustikkaa, villivadelmaa,

ja nyt sieniä!

En ole eläessäni nähnyt näin paljon kanttarellia!

Metsässä keltaisia saarekkeita silmänkantamattomiin.

Ei ole ollut tapana valikoida vain parhaita päältä,

mutta tänä vuonna näin oli pakko tehdä.

Minä vaihdoin jo kopankin kevyeeseen Ikean kassiin,

kun en turhaa painoa halunnut kannella.

Kyllä me isännän kanssa ainakin lähemmäs 50 litraa

toimme kaupunkiin sukulaisille ja oli meillä pari kolme tilaustakin.

Ja sinne jäi metsään vielä valtavat määrät.

Toivottavasti ihmiset hyödyntävät sienien ja marjojen mahtivuotta.

Mustikkaakin keräsimme,

olivat suuria ja astiat täyttyivät joutuisasti.

Myös puutarhassa ja kasvimaalla kypsyy.

Omia perunoita herkuteltiin paikan päällä,

papuja ja kesäkurpitsaa otin mukaani kaupunkiin.

Mesimarja on alkanut kiinnostaa minua.

Se on ennen jäänyt itseltäni kokonaan vaille huomiota.

Tänä vuonna siitäkin olisi saanut hyvän sadon.

Vaikka olen sen tunnistanut, en ole marjaa tuntenut juurikaan,

en ole edes tiennyt kerätäänkö sitä.

Nyt luin, että monen mielestä parhaita marjojamme.

Harmittaa oikein, kun en kerännyt tällä reissulla kun sitä oli paljon.

(Sain asiantuntevalta taholta viestin sähköpostiini,että kuvassa on Lillukan,
eikä Mesimarjan marjoja.
Kiitos vielä Anneli,että jaoit minulle uutta tietoa!❤)

Mustatorvisientä hurisi kuivurissa pariin otteeseen.

Kiitollinen kuivattava, kun on niin ohutmaltoinen.

Quasimodon rillit roikkuivat otsalla, niityllä metsän reunassa.

Alla näkymä kanttarelli esiintymästä.

On joku uskaltanut kärpässientäkin maistaa.

Jännät nuo sen pilkut,

aivan kuin olisi siihen pensselillä töpötelty.

Sarvijaakko viihtyi pihalla.

Pongasin sen paristakin eri kohtaa saman päivän aikana.

Olen korona-ajan mummi.

Maski päällä uskalsin tänään ensimmäistä kertaa pientä miestä hurmaantuneena katsella vaunuissaan,

 sen, mitä liikutukseltani pystyin näkemään, kun veimme nuorille tuomosia maalta.

Kesäistä alkavaa viikkoa kaikille!❤