Neulasmetsissä, oksien alla
kostea sammal nukkuu.
Unisten purojen reunamalla,
maanteillä, metsissä oksien alla
huolen hiukkanen hukkuu.

(Helvi Juvonen-tuhka ja sammal)

Kärsin poskiontelovaivoista tällä hetkellä, ei liity koronaan, on jo hieman kroonistunut vaiva, joka kiusaa näin katu/siitepölykausina. Eilen iltasella otsaa jomotti tämän vuoksi. Olin ihmeissäni kun löysin netistä vaivaan kotihoitokeinon ja se toimi! Etusormella ja peukalolla painetaan silmien välistä, nenänvarren tyvestä kunnon otteella 30 sekuntia kolme/neljä kertaa välissä irti päästäen. Toinen tyyli on löytää päästä poskionteloihin vaikuttavat akupisteet. Sama sormiote nenän tyvestä, ja toisen käden sormilla ja kämmenellä niskasta vastaava sormiote ja painetaan minuutin kerrallaan. Tympeä jomotus poistui kun toimitin kummatkin peräkanaa ja tunsin kuinka tukkoisuus poistui kun nenä alkoi vuotaa ja oli heti helpompi hengittää.

 Kotikonstien lisäksi mikä olisikaan parempi paikka vaivanpoiston viimeistelyyn kuin kostea keväinen metsä! Vetelin syviä henkosia ystävieni havupuiden tarjoamaa luomulääkettä. Vihreä kosteus oli myös namia silmille. Katupöly ja lepän siitepölykin oli piesty maahan eilisen sateen jäljiltä.

Lumikinoksista on täällä kohta muisto vain, ihmettelen tätäkin, kuinka nopeasti se sitten loppujen lopuksi tapahtui, kun lunta oli niin valtavat määrät. Öiset plusasteet ovat tähän luultavasti suurin syy. Ja eilinen ja tämänaamuinen sadekin.

Vietin kaikin puolin gourmetviikonlopun tyttären ja vävypojan kotona, tyttären ja pienen kultsin ja Riko koiran seurassa, vävypoika oli remonttihommissa. Mummia hemmoteltiin maukkailla aamupaloilla ja muilla herkuilla. Kaikista ihaninta oli tietysti herätä kahtena aamuna pienen iloisen pojan hymyyn, sylittely ja leikki ja kiireetön oleminen hänen kanssaan. Itselleni ihan uusissa maisemissa ulkoilukin oli virkistävää. Rikon kanssa nukuimme suloisesti pylly vasten pyllyä sohvalla.Tyttärellä sama koronastrategia kuin minulla, siksi uskallamme tavata.

 Noin 30-vuotta sitten Kreetalla itse omille lapsilleni askartelemani pääsiäisnoita,

Virpi Varponen, matkusti kanssani ja jäi tyttärelle koristeeksi lapsenlapseni iloksi. Kuva on muista poiketen mustavalkoinen, koska kokoan tyttärenpojalle valokuva-albumia vanhanaikaiseen tyyliin mustavalkoisista kuvista kulmatarroineen hänen ensimmäisestä vuodestaan.

Pienen nukkuessa päikkäreitään parvekkeella, askartelimme tyttären kanssa lisää pääsiäiskoristeita kauniista papereista ja helmistä.Väreistä huomasi kummankin oman maun. :) Yhdessä teimme tyttären sisustukseen sopivia koristemunia lenkillä kerättyihin oksiin roikkumaan(tästä tyttären ottama kuva).Tämä on maailman yksinkertaisin tapa tehdä kivoja paperimunia. Leikkaa vaan munanmuotoisen sabluunan pahvista ja taittelee sitten leikatut paperimunaliuskat keskeltä ja liimaa sivut toisiinsa, lanka kannattaa laittaa ennen viimeisen sivun liimaamista. Mitä enemmän sivuja munassa on, sitä enemmän se tulee munanmuotoiseksi.

Mukavaa pääsiäisen alusviikkoa!