Jos ei oteta lukuun mukaan isoa tietä, Mannerheimintietä, jonka varrella sijaitsevaan osoitteeseen synnyin,olen melkein aina asunut kujalla.
Pidän kuja-sanasta.
Kuja on mielestäni jotenkin mielikuvaltaan rauhaisampi, persoonallisempi ja söpömpi, kuin esimerkiksi katu.
Kreetan aikoina asuin myös monilla kujilla, vaikkei sitä osoitteessa mainittukaan.
Pienessä kalastajakylässä melkein kaikki kadut olivat luontaisesti kujia.
Täällä Suomessa olen asunut Yläkonnunkujalla, sittemmin vaihdettuna Yläkartanonkujaan, Myötätuulenkujalla, Kaskivuorenkujalla ja Kuuttikujalla.
Niin kauniita kujien nimiä kaikki?
En muista mistä tämä ajatus lähti, mutta samalla kun mietiskelin osoitteitani, aloin myös miettiä kaikkea muuta mikä liittyy kodikkaaseen, turvaisaan kotimiljööhön.

Itselleni kotoisin kaikista on pihatie vanhaan mummulaani(ylin kuva).Pihatie sanana kuulostaa minusta sympaattiselta ja pieneltä, jos teistä puhutaan, hiekkatiekin vielä antaa mukavan mielikuvan.
Kakkoskuvassa pihatie isännän sukutalon pihapiiriin.
Johtuen luultavasti siitä, että tuota mummulaani vievää pihatietä, jota olen pienestä lapsesta asti kulkenut,rakastan pieniä maalaishiekkateitä, joissa on kaksi uraa ja nurmea keskellä ja molemmin puolin.

Huomaan, että monissa kuvissani on suuri puu ja aita.Tämä on myös yksi näkymistä, joka vetoaa minuun kovasti. Kauneinta on, jos on suuri kumpuileva pelto, siellä saareke jossa valtava vanha puu.Uskon, että olen kantanut tätä maisemaihannettani ihan lapsuudestani asti, jolloin"pieni talo preerialla"-ohjelman alussa Laura Ingals juoksee kumpuilevaa niittyä alas. Muistan kuinka tuo kaunis maisema vaikutti mielikuviini kodikkuudesta ja syöpyi syvälle verkkokalvoihini.

Riukuaitaa kodikkaampaa pihapiirin aitaamiseen tuskin tiedän.Yllä oleva näkymä Halosenniemestä, Tuusulasta,alempi Ahvenanmaalta.Samalla tyylillä oli mummulassa aikoinaan piha-alueet aidattu hevosen ja lehmien vuoksi.Toinenkin kodikkaan pihapiirin malli on iskostunut mieleeni televisio-ohjelmasta.Vaahteramäen Eemeli sarjan maalaispiha oli mielestäni hurmaava.Luultavasti sen tähden tykkään niin kovasti myös valkoisista lauta-aidoista.

Yllä maisema, joka lähentelee täydellisyyttä minun silmissäni.Olisin onnellinen jos pääsisin nyt kuvaan sisään muutekin kuin vain silmilläni.

Kodikasta on myös villiviini talon seinällä.Ei ehkä rakenteille hyväksi, mutta silti niin ihana.Samaa tunnelmaa loivat varsinaiset viiniköynnökset Kreetalla. Ah, miten kaunista kun pergolan päällä mutkitteli vanha käppyräinen köynnös.

Minun kauneudentajuni hyrisee hiukan villeille puutarhoille.Vanhoille, suurille puille sitä paikkapaikoin varjostamaan.Olen mielessäni itkenyt monet krokotiilin kyyneleet katsoessani tätä huvilajahuussi-tyyppistä ohjelmistoa.Kuinka kauniita vanhoja,vuosikymmeniä muovautuneita pihapiirejä vedetään kauhakuormureilla sileiksi nurmikentiksi. Puiden,marjapensaiden ja vanhojen kukkapenkkien tilalle tuodaan terassia,kuorikatetta ja tuijarivistöjä, ja tietenkin se palju.
Voisin tähän lopuksi tuoda vielä yhden televisiosta nappaamani näkymän.
Yhdessä mielisarjoistani, australialaisessa"Sydänlääkärin syksykierteessä,"lääkärin velipoika kylpi terassillaan vaimonsa kanssa vanhassa tassuammeessa.Ympärillä ääretöntä kaunista peltomaisemaa.Minäkin olen mietiskellyt, josko maalle hankkisi johonkin suojaisaan kulmaan vanhan ammeen, siinä olisi palju minun makuuni.

 Tällaisia tänään.Oli niin kiva mietiskellä kaikkea, mikä itselleen luo kotoisan ja turvallisen tunnelman pihapiirissä ja muita, kauniita näkymiä.Tähän nyt valikoitui kesäisiä kuvia(sain itse niistä ihanasti virtaa), mutta yksi kovasti kaunis näkymä on myös puuterilumiset puut,lumisen ja hiljaisen hiekkatien yllä.

Räntää ja harmautta kesäkuviin paennut naisihminen

 täältä toivottelee mukavaa loppuviikoa!<3