Minusta on vanhemmiten tullut varsinainen ilmapuntari.

Arvasin pienestä juimista päässäni, että sää on muuttunut,

ennen kuin edes nousin vuoteestani.

Keskipäivällä, ulkoillessani, tuntui kuin jokin olisi loksahtanut nyt paikoilleen.

Aurinko häikäisi yöllä sataneesta lumipeitteestä silmiä,

sulavan lumen lirinää ja lorinaa kuului ympäriltä,

talitintit lauloivat.

Aivan kuin normaalisti maaliskuun loppumilla!

Lukuunottamatta puiden silmuja ja pieniä lehtiä.

Niitä ei yleensä tähän aikaan vuodesta vielä näe.

Kanadanhanhiakin lymyili jo kaislikossa.

Edellisen postaukseni krookuskin oli saanut yöllä niin kylmää kyytiä rannassa,

ettei edes keskipäivän lämmittävä aurinko ollut vielä saanut sitä tokenemaan.

Rantaa oli taas jäätynyt yöllä jonkin matkaa,

ja pienistä sulareiistä pulppuava vesi muodosti sille tähtiä.

 Loppumatkasta taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä,

ja kotona ikkunasta katsoessani muistin, mikä myös kuuluu

normaaliin maaliskuuhun.

Takatalvet! ;)

Huomenna ehkä luistellaan yöllä jäätyvillä loskakokkareilla,

ellei lämmin sää ja aurinko kerkeä tehdä tehtävänsä päivän aikana.

Mukavaa viikonloppua!<3