Kreetan kasvit

Villan jolla asuin Kreetalla, puutarhassa, on paljon oliivipuita. Myös paljon istutuksia, joita kastellaan ahkeraan, jotta ne pysyisivät hengissä polttavan auringon alla. Kaktus-ja vahalehtilajeja on useita, niiden sitkeyden vuoksi.

Ex-mieheni veli, joka asuttaa omaa villanpuoliskoaan, on arkkitehti ja hänen yrityksensä korjaa vanhoja taloja ja rakentaa uusia myyntiin. Hänen puolellaan puutarhaa oli hurmaavia rakennustarvikkeita, laattoja ja tiilejä, joita ihastelin kun ulkoilutimme koiraa ja itseämme tyttären kanssa villan ympäristössä. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa myös telineestä, johon hän on koonnut ihania, patinoituneita vanhoja puuovia, joita on löytänyt ympäri Kreetan vuoristokyliä. Niissä oli upeita turkoosin ym. värisiä maalijäänteitä.

Niin inspiroivaa!

Oliivit kypsyvät jo. En voi sille mitään, että näkymä tuo mieleeni mustikanvarvut.

Yhtenä iltana istuimme tyttären kanssa patiolla, kun huomasin kauempana valtavan koppakuoriaisen. Minä kun en kammoa hyönteisiä-vain hämähäkkejä, otin ötökkäkammoisen tyttäreni kauhuksi kuoriaisen käteeni, ja nostin sen korkealle. Siitä lähti ääni kuin pienestä helikopterista kun se pöristeli alas vuorenrinnettä merelle päin hämärtyvään iltaan.Google kertoi sen olleen Beach root borer, eli persikan ja muiden hedelmäpuiden tuholainen. Yritin unohtaa sen aiheuttamat tuhot ja vain nauttia kokemuksesta kohdata moinen jyrmykkä, mittaa sillä oli hyvinkin 4-5 centtiä.

Pienistä koloista näkee, että nämäkin ovat hyönteisille mieleisiä pötkylöitä.

 

Olen vuosia jo toivonut näkeväni ritarin kesällä Suomessa. Viimeksi olen nähnyt lapsuudessani. Mielelläni sen kuvasin nyt Kreetalla, mutta tätä ei lasketa mukaan. Myös matarakiitäjiä oli jännä katsella ihmeköynnöksen kukissa. Ne ovat kuin pieniä kolibreja.

Kaunis oli tämäkin hepokatti keltaisine silmineen.

 

 

Pikkulinnut olivat erittäin arkoja, tämä oli ainoa, joka pysyi edes pari sekuntia paikallaan. Lajia en tunnista. Eloundassakin kun yritin kuvata pientä lintua vanhan tuulimyllyn päällä, se siirtyi sitä mukaan myllyn seinän taakse kun minä siirryin sen perässä etsien sitä kameran tähtäimeen, ympäri, ympäri mentiin sen johdolla, enkä lopulta saanut kuvaa.

Kotiin lähti kimppu pistokkaita. Paitsi nuo violetit, juorun näköiset, joista huomasin saaneeni sormeni täyteen pienenpieniä piikkejä...kasvi oli hyvin ovela, piikit olivat ryppäänä yhdessä kohtaa lehden alla, hyvin huomaamattomasti. Ainoastaan tuo peukaloni kohdalla oleva on lähtenyt lasissa tekemään juurta. Pidin kotona pistokkaita muovipussissa, joka oli täynnä vettä joitakin tunteja. Hyvä niin, koska joitain pieniä ötököitä oli veteen irronnut. En halunnut tuoda mitään tuholaisia vanhoihin huonekasveihin tuliaiseksi.

Vaikka Kreetan linnusto ei ollut minulle aulis, olin tosi iloinen, kun täällä kotimaassa, ihan tuossa pihapihlajassa, huomasin itselleni oudon linnun. Googlessa tarkastelin hyvin tarkkaan, että onko naaras peippo, vaiko naaras järripeippo. Noviisina päädyin siihen, että on täällä etelässä hyvin harvinaiseksi wikipedian luonnehtima järripeippo. Jos osun oikeaan, (toivottavasti joku lintuharrastaja korjaa, jos olen väärässä) luultavasti tämä pohjoisen lintu on ollut muuttoetapillaan ruokailemassa, niitä oli ainakin 4 yksilöä. 

Oikein mukavaa viikonloppua! <3