Pääsin poikani kanssa pari kertaa kalaan pohjattomalle järvelle, joka on muistaakseni n.64 metriä syvä ja sijaitsee aivan Agios Nikolaoksen sydämessä. Järvi on yhteydessä mereen kanavan kautta. Olen kuullut kerrottavan, että se on myös jotenkin yhteydessä Santorinin tulivuoreen. Kun tulivuori aikoinaan purkautui, kuolleita kaloja nousi pohjattoman pinnalle. Kraaterilta pyöreämuotoinen "järvi" näyttääkin. Kerrotaan myös, että saksalaiset upottivat sinne sotakalustoaan vetäytyessään Kreetalta. Myös kuuluisa meritutkija Jacques Cousteau on sukeltanut järveen ja taisipa juuri ollakin järven syvyyden kartoittaja. Poikani näki kalastaessaan viime vuonna järvellä suuren careta careta merikilpikonnan, ehti jopa ottaa siitä kuvan, vaikka yllätys oli hänelle kuulemma suuri, kun kilppari nousi aivan edessä pintaan hetkeksi.
V
Oli jännää katsoa kun isot parrakudat seurasivat poikani Rapalaa eteemme rantapenkereelle. Yksikään ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nälkäinen. Kirkkaan veden ansiosta näkyi myös paljon värikkäitä pikkukaloja, näyttivät aivan akvaariokaloilta, joita meilläkin lemmikkikaupoissa myydään. Petokaloille on järvessä runsain mitoin ravintoa.
Järven ympärillä on korkea kallio ja hiekkatormä, jonka onkaloissa pesivät pääskyt ja monia kuningaskalastajiakin lenteli sen ympäristössä. Alla olevan yksilön kuvasin kuitenkin merenrannalta. Pääskyjen kimeitä huutoja oli mukava katsella taivaalla syyskuun lopussa, kun hyvästit jo niille kerkesi heittämään kuluneelta kesältä kotimaassa.
Järven reunustalla asustelee myös oudonnäköisiä ankkalintuja, niitä oli pari kolme pariskuntaa ja niitä selvästi syötetään. Ehkä ovat sinne tuotu turistien ratoksi. Yritin googlettaa lajia, mutten saanut osumaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa!♥️
Huu, pohjaton järvi! Tuntuu käsittämättömän syvältä.
VastaaPoistaOlen joskus Eilatissa käynyt katsomassa värikkäitä kaloja menemällä veden alle rakennettuun tähystämöön. Meressä olisi ollut mahdollisuus sukeltaakin, mutta turvallisempaa oli katsella kaloja lasin takaa. Meren elämä on ihmeellistä.
Kun järven reunalla seisoo,se on jotenkin pelottavakin ajatus,kuinka syvä se on.
PoistaJa veden kirkkauden takia näkee,kuinka se lähtee heti rannoilta syvenemään niin,ettei sinne enää näe,hui!😊
Oli varmasti ihanaa katsella kaloja lasin läpi,itsekin menisin niin niitä mielummin katselemaan.
Kerran nuorena sukelsin snorklaamalla exän kanssa.
Oli huimaa katsella vedenalaista maailmaa.
Jälkikäteen minulle tuli ihan hirmun huono olo,joten jäi yhteen kertaan.
Paljon myöhemmin toisen korvani kuulohermo vaurioitui,joten uumoilin,että huono olo saattoi jo silloin johtua jotenkin korvistani tai tasapainoelimistä.
Kiitos Piipe!♥️
Ihanan kirkkat vedet!
VastaaPoistaJa pojallasi ihanat kiharat hiukset♥..:)
Ihmeellisen näköinen tuo ankkalintu...ihan, kuin olisi raukalle, jokin tauti iskenyt tuohon nokan juureen.
Ihanaa loppuviikkoa sinulle Mirjam-Matilda♥
Kyllä nuo Välimeren turkoosit vedet aina ihastuttavat.Ihanaa kun näkee,mitä siellä on ja liikkuu.
PoistaKuopukseni kikkarapää on perinyt isänsä kiharat,tytär taas minun suorat hiukset.😊
Eikö vain,ihan kuin sillä olisi joku syylätauti tai vastaava.
En tunne lajia,mutta näytti siltä,että uroksilla oli enemmän tuota röpelöä naamassaan.Hurjan näköisiä,suuria lintuja?
Kiitos Hannele,ihanaa loppuviikkoa sinullekin!♥️
Toivon,että suuri suru alkaa edes hitusen jo helpottaa ja muuttaa muotoaan lämpimiksi muistoiksi♥️
Kyllähän se suru pikkuhiljaa muuttaa muotoaan.
PoistaYksi päivä eräs naapuri koirineen tuli lenkillä vastaan ja kun kuuli Niilosta, meni ihan hiljaiseksi ja sanoi, että nyt häntä alkaa itkettämään. Siinä sitten halattiin ja itkettiin yhdessä.
Oudolta tuntuu, myös aamupalan laitto, kun ketään ei istu ja napita vieressä kerjäämässä juustopalasta.
Kynttilä palaa takapihalla paikassa, johon Niilon tuhkat haudattiin♥
Juuri palasin omalta lenkiltäni ja olemmekin täällä melkein yhtäaikaa.
PoistaMinä niin hyvin tiedän kaiken tuon.Sitä on niin herkillä vielä pitkään kun joutuu esim.kertomaasi kaltaiseen tilanteeseen.Itku tulee samantien.
Muistan,kun Santustani aika jätti 14 yhteisen vuoden jälkeen,itkin koko ensimmäisen työpäivän,kun ihmisiä tuli ottamaan osaa.
Koti on pitkään hiljainen ja tyhjä.Tosin kuulin Santun tepsuttelua silloin tällöin,vaikkei sitä enää oikeasti kuulunutkaan.
Ottavat niin ison roolin elämässämme,että kun hyvästien aika tulee,jättävät suuren tyhjiön.
Minullekin nousivat kyyneleet kun luin teistä naapureista halaamassa.♥️♥️♥️
--♥♥
PoistaIhmettelemistä riittää noissa maisemissa. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea järven syvyyksiin on joutunut. Lienet kuullut, miten eilinen maanjäristys oli tuolla tuntunut.
VastaaPoistaKyllä!Linnustoa kovasti yritin tarkkailla,mutta pikkulinnut ovat Kreetalla aivan erikoisen säikkyjä,eivät ole hetkeäkään paikallaan.
PoistaSurullisen paljon kaikkea roskaa järven rantapohjassa,autonrenkaita,jotka ovat olleet venekiinnityksen pehmukkeina,tippuneet ja jätetty niille sijoilleen pohjaan,metalliroskaa ja tuulentuomaa turistiroskaa.🙁
Voin vain kuvitella,mitä siellä syvyyksissä onkaan.
Juu,lapset ilmoittautuivat heti järistyksen jälkeen,joka oli nyt lähempänä ja kuulemma tuntui selvästi.Toivottavasti siellä ei nyt rupea järistelemään alvariinsa.
Kiitos Piri!♥️
Vau, miten valtavan paksu ja kihara tukka pojallasi onkaan! Moni nainen on taatusti kateellinen hänelle ;)
VastaaPoistaSurullista että niin monet ihmiset suhtautuvat epäkunnioittavasti luontoa kohtaan. En lakkaa ihailemasta noita kirkkaita, turkoosinsävyisiä vesiä, enkä ymmärrä miten kukaan voi sinne yhtäkään roskaa heittää.
Minäkin yritin googlen kuvahausta löytää tuota suurta, röpelönokkaista ankkalintua, mutta en ainakaan vielä siinä onnistunut.
Jacques Cousteaun Merten salaisuudet oli lempparisarjani silloin kun se 70-luvulla ensi kertaa tv:ssä esitettiin, mutta sukeltamaan en ole koskaan uskaltautunut, vaikka se oli pitkään haaveena.
Huh, onneksi järistys ei aiheuttanut vaaraa läheisillesi ❤︎
Kuopus on komea kikkarapää ja oli pienenä syötävän suloinen kuontalonsa kanssa,silloin kikkarat olivat vaaleammat.😊
PoistaKyllä kun katsoo noita kristallinkirkkaita vesiä,tuntuu pahalta nähdä pohjassa vaikka mitä roskaa,ja varsinkin pinnalla lilluvat muovipussit ovat niin groteskeja.
Välimeren alueella on paljon turisteja,ja siellä usein tuulee,joten roskaa liikkuu paljon ja mereenhän se sitten viimekädessä joutuu...
Minäkin yritin vaikka millä hauilla etsiä tuota lintua,mutta annoin sitten periksi.Kun on noin silmäänpistävän erikoisen näköinen,olisi luullut löytyvän helposti,mutta ei.
Voi jee,minäkin rakastin merten salaisuudet ohjelmaa!Aina piti tulla pihalta kotiin sitä katsomaan.😊
Tytär ja poika lähettelivät eilen videoita aivan mielettömästä rankkasateesta ja aivan päällä olleesta ukkosesta Kreetalta,siellä purkautuvat nyt kesän helteet.
Kadut olivat kuin alas mereen syöksyviä koskia(ja siivosivat tietty kaiken roskankin mukaansa) veden määrästä ja salamat löivät ikkunan takana kun tytär istui pimeässä,kynttilänvalossa nukuttamassa pientä kun sähköt olivat menneet.
Toivon,että niitä maanjäristyksiä ei nyt tule enempää,kaksi kertaa jo siellä mannerlaatat liikahdelleet,tämän viimeisimmän olivat tunteneet hyvin,kun oli tapahtunut lähempänä.
Kiitos Ansku!♥️