Lokakuu mataa omalla painollaan, päivät alkavat ja päättyvät. Nautin tästä hiljaiselosta. Olen siivoillut ja järjestellyt kotona ihan hissukseen ja sen mukaan, kun huvittaa. Ja joka päivä on huvittanut. Ihan vain joku nurkka kerrallaan. Ja hirmusti olen saanut aikaiseksi, itseäni sen suuremmin rasittamatta. Tiedostan itsessäni tämän järjestelynhalun, se iskee joka syksy, kun elämä siirtyy tänne sisätiloihin. Ikään kuin haluaisi siivota pois kuluneen vuoden sotkut, kun lähestytään sen loppua. Haluan siivoilujen lomassa myös vaihdella järjestystä ja laittaa jotain uutta silmien iloksi. Kohdallani uusi tarkoittaa itse tehtyä tai kirppikseltä löydettyä, tai pitkään varastossa ollutta ja uudelleen esiin otettuna uuden ilon tuojaa. Saan uutta ilmettä hyvin pitkälti jo olevalla, en haikailekkaan upouutta. Alan olla tyytyväinen aikaansaannokseeni, kodikkuus on nyt minulle tärkeää.

Päivittäinen, noin tunnin kävelyretki on itselleni aivan ehdottoman tärkeä. Joka päivä odotan pienellä jännityksellä, mitä ihanaa luonnossa tänään näen. Tänäänkin satoi, mutta lähdin silti. Kotiin tullessa sen tuntee, kuinka veri on hapettunut ja koko muija virkistynyt. Opettelen tällä hetkellä myös hengittämään oikein. Luin Marketta Mannisen kehittämästä, hoitavasta hengityksestä, HB-menetelmästä. Kiinnostuin. Itselleni on nyt viittä vaille kuuskymppisenä kehittynyt jatkuvasti tukossa oleva nenä. Se on tukala nukkumaan mennessä ja muutenkin. Ja pirunrinki on valmis, jos kaivan sierainten sisäpinnoilta kuivat karstat pois. Nenä on kohta entistä tukkoisempi. Manninen neuvoo kuinka nenällä hengittäminen poistaa myös tätä vaivaa. Hänen mukaansa usea meistä ylihengittää, hengittää suullaan, vaikka pitäisi hengittää nenällään. Ylihengittämiseen kuulemma tottuu ja se aiheuttaa vaikka mitä vaivoja, muunmuassa nenän tukkoisutta. Kokeilin tänään hengittää nenälläni koko lenkin ajan, vaikka se ylämäessä hengästyessä olikin tukkoisella nenällä ahdistavaa. Mutta pystyin kuin pystyinkin siihen ja nenä olikin sitten vähemmän tukkoinen loppulenkistä. Aion nyt kiinnittää tähän huomiota ja ottaa nenäni hommiin ja pidän suuni kiinni.

Olen ollut myös reilut 20 päivää herkkulakossa. Tai, oikeastaan en halua sanoa, että olen lakossa, se kuulostaa siltä, että palaan tuotapikaa vanhoihin huonoihin tapoihini sokerin suhteen. Yritän muuttaa elintapojani pysyvästi. Ilman päivittäistä suklaan mussutusta tulee näköjään hyvin toimeen, alku oli hankala. En tule olemaan tässä asiassa ehdoton kieltäytyjä, haen tasapainoa ja itselleni sopivaa uutta tapaa syödä. Niin herkkuja kuin muuta ruokaakin. Pelkistä herkuista, suklaasta, karkeista ja leivonnaisista erossa pysyminen on tiputtanut ylikiloistani jo 3 kolmessa viikossa ja huomaan, että sokeri on vatsamakkarani aiheuttaja, koska muuten syön pääasiallisesti melko terveellisesti. Olen koko ajan menossa ravintoni suhteen vielä terveellisempään suuntaan, nyt kiinnitän huomioni lisäaineisiin ja muuhun moskaan, mitä nykyihminen lappaa suustaan sisään ja ihmettelee vaivojaan. Luen kaupassa, mitä tuotteet sisältävät ja kerään itselleni terveellisempää rutiinilajitelmaa päivittäistuotteita. En mene enää halpaan tuotteiden kanssa, jotka mainostetaan terveellisinä, ja kun luet, mitä ne sisältävät, siellä vilisee palmuöljyt, glukoosisiirapit, aromit jne. Esimerkiksi suurin osa "terveellisistä" kauratuotteista on pääasiallisesti perunaa.

Tiukkapipoa minusta ei ikinä tule ruoka-asioissa. Mutta menen sitä kohti, että tiedostan, mitä suustani menee alas, ja haluan valita useimmin sen terveellisemmän vaihtoehdon. Eilen tein itse voi/oliiviöljy levitettä. Laitoin sekaan pienen lorauksen seesamiöljyä ja suolaa oman maun mukaan. Älyttömän helppoa ja älyttömän hyvää! En pidä valmiskasvimargariinien mausta, minusta maistuvat vain mauttomilta rasvoilta, mielummin olen ilman. Voi antaa mielestäni kaiken maun. En halua käyttää rypsiöljyä, koska se ylläpitää elimistön tulehdustilaa, ja kaikissa voi/kasviöljyseoksissa sitä on. Mittasin kulhoon 200g laktoositonta, huoneenlämmintä voita, 1dl oliiviöljyä, loraus seesamiöljyä (seesamituotteet ovat olleet nyt vähän huonossa valossa niiden sisältämien pitoisuuksien tähden,varsinkin Intiasta tulleissa seesameissa) ja suolaa. Hurautin ne vatkaimella tasaiseksi massaksi maxinopeudella, sitten mukaan 1dl jääkylää vettä ja jatkoin hurruttelua niin, että vesi sekoittui massaan. Valmis massa on helposti kaavittavissa rasiaan ja kovettuu aivan kaupan levitteen oloiseksi jääkaapissa, paitsi, että on paljon paremman makuista!

D-vitamiinitablettieni kylkeen teen nykyään joka aamuksi c-vitamiinipitoisen smoothien kotimaan marjoista, mustikasta ja puolukasta ja kauramaidosta, banaanista ja avokadosta. En ehkä enää osaisi olla ilman sitä. Teen smoothieta aina 4 päivän annoksen valmiiksi jääkaappiin, koska ei tulisi tehtyä, jos joka aamu pitäisi.

Asiasta toiseen, tänään otin tyttären, luonani hoidossa olevat pelargoniat, parvekkeelta sisään, kun on tulossa näitä pakkasöitä. Kummassakin nuppuja vaikka kuinka paljon. Maalta kotiin tuomani, omat pelargoniatkin kukkivat vielä täyttä päätä. Jouduin ne pätkimään melko rankalla kädellä, että mahtuivat autoon, olivat tänä kesänä kasvaneet porstuassa aivan valtaviksi puskiksi. Haluttaisi niin laittaa jo ledvalonauhoja koristeeksi kotona pimeisiin iltoihin, mutta kukkivat pelargoniat ovat vielä niin kesäiset, että olisi vähän kuin hajuvesi ja lihapulla-mitä ikinä tuo omituinen vanha sanonta sitten tarkoittaakaan.

  Onko sinulla hyviä kirjavinkkejä talveen? Kreikassa ollessani poikani antoi minulle matkalukemiseksi Pablo Coelhon Alkemistin. Sittemmin olen lukenut jo kaksi muuta kirjailijan kirjaa hotkaisemalla. Coelho on minulle täysin uusi tuttavuus. Ja juuri sitä, mitä nyt kaipaan, henkistä ravintoa ja suunnannäyttäjää oman sisäisen rauhan löytämiseen tässä hullussa nykymaailmassa. Minusta jopa tuntuu siltä, että Alkemisti osuu ihmisen käsiin hetkellä, kun siihen on tarve. Vaikken itse ole erityisen uskonnollinen ihminen, kirjasta rönsyää viisautta, lämpöä ja paljon, paljon ajattelemisen aihetta hiukan uskonnolliseltakin vinkkeliltä. Onneksi hänen tuotantonsa on hyvin laaja, riittää pitkään talveen. Kirjat rauhoittavat mielen pitkäksi aikaa.

Tässä vaiheessa elämää, kun vähemmän on edessä kuin takana, arvostaa terveitä päiviä, mielen rauhaa, tasapainoista olemista. En ole koskaan aiemmin kiinnittänyt näihin asioihin niin paljoa huomiota kuin nyt. Introverttinä, herkkänä ihmisenä oma tasapainoni heilahtaa herkästi. Se, että nykymaailma tuntuu kovasti vieraalta versus siihen, mihin on aiemmin elämässään tottunut, vie paljon voimia. Varmasti on aina ollut näin. Vanhemmat ihmiset ovat kokeneet kautta aikojen, etteivät oikein osaa olla kehityksen jaloissa. Tässä kohtaa en kuitenkaan pysty yleistämään. Onhan niitäkin ikäisiäni ja paljon vanhempiakin, jotka ovat kuin kala vedessä modernissa maailmassa. Itselleni ja -uskon niin, monelle muulle haastetta kuitenkin on riittämiin. Minä kuulun sukupolveen, jolloin lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut tietokoneita tai älykännyjä. Omat lapseni ovat jo syntyneet tietotekniseen maailmaan. Jos vertaan kaikkea, ajatusmaailmaa, oletuksia, arvoja jne. maailma on älyttömän paljon erilaisempi kuin mihin minä synnyin aikoinaan 60-luvun alussa. Pitkään kesti, ettei mikään radikaalisti muuttunut. Sitten esim. tekninen kehitys alkoi ottaa aimo harppauksia kun olin n. nelikymppinen, näin itsestäni ainakin tuntuu. Omalla kohdallani vie paljon henkistä kapasiteettia selvitä tämän päivän koukeroista. Sekin, ettei oikein pysty omimaan itselleen samaa ajattelutapaa-ei sitten millään, mitä esim. tuolla mediassa esiintyy. Jos nyt kärjistän oikein rotevasti, niin voisin mieltää monet asiat pullamössö hötöksi tai sitten  järkyttäviksi. Minun täytyy kirjaimellisesti ravistella kuin koira sateessa, että saan pirrastani poistettua monet ärsytyksen, huolen ja pelontunteet, joita ajattelutapa nykyään minussa aiheuttaa. Ja sen oman rauhan ja tasapainon kun soisi kokevan aamusta iltaan, töitä riittää rauhoittumisen kanssa. Varsinkin iltaisin. Ok, paljon johtuu iästäni, että yöuni on mitä se on nykyään, mutta asiaa ei ainakaan auta se vatvominen nukahtamisen hetkellä. Päivä ikään kuin tarjoillaan siinä kohtaa tarjottimella unta hakevalle, että mutusteleppa siitä kuin pikkuleivät, jokainen uutinen kerrallaan omien huolenaiheiden lisäksi. Kiinnitän tällä hetkellä paljon huomiota yöuneeni. Tuuletan huoneen hyvin, sammutan telkkarin ja tabletin hyvissä ajoin, luen kirjaa niin kauan, että alkaa nuokututtaa. Jos nukun 7-8 tuntia, olen ikionnellinen ja unesta virkistynyt, vaikka tähän unimäärään olisi sisältynytkin yksi tai kaksi heräämistä yön aikana. Totuus on kuitenkin se, että yöunta kertyy liian monesti 5-6 tuntia, parin heräämisen kanssa. Ja minä nukuin kuin tukki nuorempana! Väsyneenä kaikki on sitten vielä puolta hankalampaa. Nykyään ymmärrän ja tajuan senkin mitä nuorempana kummastelin, että miksi vanhat ihmiset valittavat niin paljon kaikesta...😉

Tällaista tänään Mirjam-Matildassa!😁

Voikaahan hyvin!♥️