Nuoruuden jänittävä eksotiikka. Tuoksut. Vuorilta pitkin oliivilehtoja laskeutuva tuuli, joka kertoo mystisiä, ikiaikaisia tarinoitaan. Jumalistaan, sodista ja kaikesta, mitä täällä oli ja on. Itsensä tuntee kovin pieneksi kun sinisen hämärän hetkellä katselee uloitteisia, jylhiä maisemia.Vuoret jäävät toinen toisensa taakse ja luovat hienot, kerrokselliset siluettinsa katsojan eteen. Ei ihme, että juuri täällä on luotu mahtava tarusto. Mytologialta maistuvien, lempeiden iltahetkien vastakohtana päivisin autojen tööttäily, puheensorina ja paahtava aurinko. Kahdessa viikossa palautui kieli, ohi vilahteli tuttuja kasvoja, tuttuja paikkoja. Minä asuin kerran täällä hiukan vajaat kaksikymmentä vuotta. Nyt en olisi tahtonut jäädä. Kotiinpaluu tuntui hyvältä. Lapsia jään ikävöimään, kun ovat nyt kumpikin saarella loppuvuoteen, poika pidempäänkin. Ja tietenkin pientä tyttärenpoikaa, joka jäi vilkuttamaan villan pihaan poislähtevälle, kyynelehtivälle mummille.
Reissu purkautuu pikkuhiljaa, täällä blogissakin. Kuljetan lukijaa Kreetalla vielä usean postauksen verran. Kuvia on paljon. Tässä ensimmäisiä.
Ihanaa, että olet kotona♥
VastaaPoistaOlisipa ollut hienoa päästä mukaasi Kreetalle..:)
Surullista on, että lapset ovat kaukana, mutta ajattele mikä rikkaus heillä on...kaksi kotimaata. Kaksi kaunista ja niin erilaista kotimaata♥
Kiitos Hannele,ihanaa olla kotona!♥️
PoistaOlisin kyllä esitellyt sinulle kaikki paikat!😊
Lapsilla on tämä rikkaus kahdesta kotimaasta,olkoonkin,että aikoinaan toivoin mielessäni,ettei se aiheuta heille tunnetta,etteivät kuulu oikeen mihinkään.
Nyt vanhemmiten luulen,että osaavat kyllä arvostaa kummankin maan hyviä puolia.
Ja pienikin saa tämän saman mahdollisuuden kasvaessaan,oppii vielä kielenkin äidiltään.😊
Tervetuloa takaisin blogistaniaan ja kotiin. ☺️
VastaaPoistaHyvästellessä aina pakahtuu sydän rinnassa, suunnaton ikävä.
Onneksi on keinoja pitää yhteyttä kaukana oleviin.
Kerrontasi loihtii esille Kreetan tunnelmat mukavasti.
Kissoja on runsaasti Kreetalla. Niitä ruokitaan ja pidetään hyvänä.
Kauniita harmonisia valokuvia.
Kiitos Tarja!♥️
PoistaTuo pakahtuu kuvaa hyvin lähdön ja hyvästelyn hetkeä,tuntuu,että sydän menee ihan rikki ikävästä.
Onneksi on videopuhelut!
Pieni siellä jo ihmettelee,miten mummi on yht'äkkiä ruudun takana.😊
Kreikassa on aivan oma tunnelmansa,itse pidän aamujen ja iltojen rauhasta ja jylhistä maisemista silloin.
Alhaalla kaupungissa näin kuinka kulkukissoja ruokittiin.Ennen,nuoruudessani oli toisin ja eläinrakkaana sain kokea monet järkytykset.
Nyt selvästi eläinten kohtelu on paremmalla tolalla,paljon oli koirien ulkoiluttajia,näky,jota ei aiemmin kohdannut.
Hyvä näin!
Tervetuloa takaisin ❤︎
VastaaPoistaVoi miten kauniita kuvia! Kiitos tästä tunnelmallisesta nojatuolimatkasta kauniille Kreetan saarelle.
Voin niin täysin samaistua ikävääsi, kun itsekin olin 2kk erossa lapsenlapsista. Kerran pääsivät kesäkuussa meitä moikkaamaan Kustaviin, mutta sen jälkeen soiteltiin vain videopuheluja, ja voit uskoa että tosi tiuhaan tahtiin :D
Kiva kuulla, että kuvia on paljon. Odotan jo innolla seuraavaa postaustasi :)
Kiitos Ansku!♥️
PoistaOli jännää kulkea ja kuvailla.Minulla ei ollut tätä valokuvausharrastusta vielä aikoinaan asuessani Kreetalla,ja nyt olin aivan ymmyrkäisenä kaikesta,omasta mielestäni kuvauksellisista näkymistä.Löysin Kreetan jotenkin eri lailla kameran takaa.😊
Teilläkin oli pitkä rupeama pelkästään videopuhelujen varassa kesällä.
Onneksi on whatsupit!Tytär lähettää sinne myös paljon kuvia ja videoita pienen miehen edesottamuksista.Uskon todella,että teilläkin kännyt ja muut kävivät kuumina!😊
Juu,postauksia tulee syksyn ratoksi useampi peräkanaa samasta aiheesta!
Tervetuloa kotiin! Ei yhtään haittaa, vaikka kirjoittaisit kaksi postausta pävässä. Ihan varmasti monena tulevan päivänä ajatuksessi ovat vielä etelässä, vaikka lentokone on tuonut sinut syksyiseen Espooseen. Nyt kun kaikki on tuoreena mielessä, voit tehdä bögiisi itsellesi matkapäiväkirjaa. Me muut pääsemme ihastuttavaalle nojatuolimatkalle aivan kuin sivutuotteena. Aivan tunnen etelän lämmön poskellani.
VastaaPoistaVoi kiitos Piri ihanasta kommentistasi!♥️
PoistaJuuri tuossa lopetimme videopuhelun tyttären kanssa ja eipä siitä todella ole kuin hetki kun itse olin siellä,vaikka aikaa on jo tasan viikko kulunutkin.
Täällä blogissa onkin niin mukava purkaa kuvat ja muistot reissulta.
Kyllä minäkin vielä tunnen etelän auringon poskillani.😊