"KVAK KVAK"
-paapatti matalasti tämä sorsauros kun lähti puronuomasta nousemaan penkereelle osuttuani parin kohdalle.
Se oli selvästi luonteeltaan rouvaansa arempi ja epäluuloisempi,
rouva nimittäin tyynesti jatkoi puronpohjan ruoppaamista, 
eikä näyttänyt kokeneen minua uhkana.
Hetken se mietti, että uskooko ukkokultansa kutsua seurata penkereelle,
mutta päätteli sitten turhaksi ja pulahti takaisin ruokailemaan.
Ennen pulahdusta kuopsutti niskaansa räpylällään, vilkaisi isännän perään,
ja teki päätöksensä. Nälkä voitti.
Herra sorsa sen sijaan kiersi aimo kaarroksen kasvuston seassa
ja paapatti mennessään.
Tarpeeksi kaukana minusta uskaltautui pulahtaa sekin takaisin rouvansa seuraan.
Kaunis lintu on sinisorsakin.
Varsinkin uroksen värit ovat kuin riikinkukolla kun niihin osuu aurinko.

Retkeni myöhemmässä vaiheessa näin toisenkin parin sukimispuuhissa laiturilla,
ellei ollut sama pari sinne lennähtänyt ruokailun päätteeksi.
Sorsilla ei näyttänyt vielä olevan pesänrakennusta lainkaan meneillään.
Kahden peipon keväistä kilpalaulantaa kuuntelin hetken toisen niistä alapuolella.
Myöhemmin mustarastaskin luritteli itsekseen niin kauniisti metsässä.
Symppis talitintti oli selvästi minusta hiukan utelias,
läheltä on kesäksi poistettu ruokinta-automaatit.
Olisiko kenties miettinyt minun pähkinöitä tuovan.
Kevät etenee!❤