-Viikkoni varrelta-

Saunalahden päiväkodin ikkunasta pongattu.

"Sateenkaaret ikkunoissa symbolisoivat toivoa, rakkautta ja yhteyttä toisiin ihmisiin, vaikka oikeat ihmiskontaktit onkin nyt karsittu minimiin. Sateenkaaren näkeminen ikkunassa muistuttaa, että käymme kaikki tahoillamme läpi samoja asioita: epätietoisuutta, ehkä pelkoa ja yksinäisyyttä. Emme kuitenkaan ole yksin. Kaikki muuttuu vielä hyväksi, Leikki leikkinä -blogissa kirjoitetaan."

Samaisen päiväkodin toisessa ikkunassa jaksaa päivä toisensa jälkeen tsempata ohikulkijoita tämä symppis nalle.

Vanhan huvilan ikkunasta, nyt jo keväisen pihamaan yli,

moikkaavat vielä myös Nalle Puh ja kaverinsa.

Tämän kiven-jonka ohi kävelen melkein päivittäin, olen nimennyt itse koronaksi,

jotenkin se on niin kammottavan näköinen,

piileksii siellä pusikossaan...

Suomalaisuuden päivää vietettiin pilvisessä säässä.

Samana päivänä tuuli muodosti pilvistä jänniä muodostumia.

Kohta se on kerkkäkausikin, huomioin viikon varrella..

Aurinkokin paistoi!

Ja pikkuauringot tienposkessa!

Vaahteran ja...

kirsikan kukkia.

Hyvin tummanpuhuvia taivaita ja laskevan auringon iltakuparia.

Olen mielenvirkistykseksi laulattanut ompelukonettani pitkästä aikaa.

Ja nauttinut väriterapiaa.

Itselleni tein kirjoituspöytäni tuolille peffanpehmuke-tyynyn.

Ja tulevalle, ensimmäiselle lapsenlapselleni kellimiseen merikilpparityynyn.

Entisellä kotisaarellani Kreetalla,

 kuoriutuu yhdellä tietyllä rannalla pieniä Careta Careta-merikilpikonnia,

joita uhanalaisina WWF suojelee.

Kun omat lapseni olivat pieniä, ostin heille oman Careta Caretan, 

joka toivottavasti tälläkin hetkellä ui Välimeressä.

Emmehän me tietenkään koskaan "omaa" kilppariamme nähneet,

ehkäpä vain halusinkin opettaa lapsilleni luonnonsuojelun tärkeyttä.

WWF "myi" niitä mukavana ajatuksena keräyksessään, jolla kustannettiin suojelua.

Omistuskirjakin jo vuosien saatossa kadonnut, 

mutta sillähän ei ollutkaan mitään merkitystä.

Ja pitihän lapsenlapsellekin sitten tehdä ihan omansa.

Nappisilmätkin niin tiukkaan ommeltu, ettei niistä vaaraa pienelle.

Leivässä olemme pysyneet, vaikka kaupassa käydään kerran viikossa.

 Vuokaleipää johon pussihiivan lisäksi:

grahamjauhoa, ruisjauhoa, jyväistä jauhoa, karkeaa vehnäjauhoa

ja sitkoksi ihan hitusen hienoa vehnäjauhoa, öljyä, suolaa ja ripaus sokeria.

On se vaan kumma,kun itsetehty ei homehdu pöydällä,

niin kuin tekee ostoleipä.

Kaatueiden muistoakin kunnioitettiin tänään lipuin.

Metsää ei tietenkään sovi viikkokatsauksesta unohtaa!

En ole vielä uskaltautunut puutarhamyymälöihin.

Ei haittaa, jostain itsekseen parvekkeelle ilmestyi yksi.

Ja vielä mieliväriä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3