Pieni hauska tarina metsästä.

Olen ihmetellyt repsottavia sammalmattojen reunoja metsäkävelyilläni.

Miettinyt, että mikä niitä myllää.

Sinitiaisrouva pyrähti vastaamaan kysymykseeni.

Otin rouvan kamerani zoomiin ja katselin sen touhuja.

Pesätarpeita nyhti.

Sitten säpsähdin ja kadotin kameran tarkennuksenkin siinä samalla.

Kuvaan ilmestyi hyvin, hyvin kiihtynyt herra sinitiainen!

Ja millä asenteella!

Omakohtaisia kokemuksia on esimerkiksi kärttyisistä lokeista pesimäaikaan,

mutta tältä pieneltä herralta pääsi iso ärräpää jos toinenkin!

Vaikka kamera zoomasi jo tässä vaiheessa mustikanvarpuja,

 kuvista käy kuitenkin ilmi,

kuinka se siinä etukenossa tuijottaa minua tuohduksissaan.

Vaikka pesä on vasta sisustusvaiheessa, 

herra oli selvästi jo mieltänyt itsensä sen väistämättömäksi puolustajaksi.

Ja ei ilmiselvästi tykännyt myöskään rouvan petivaatehankintojen häiriköinnistä.

Ai että minulla oli hauskaa sen kanssa!

Tiedän kyllä sinitiaisen pippuriseksi lajiksi

-talitintitkin suurimpina väistävät ruoka-automaateilla,

mutta oli tämä hauska kokemus!

Katsokaa nyt sen kehonkieltä! :D
Rouva jatkoi pesätarpeiden pöyhimistä,
piittaamatta miekkosen kovaäänisestä uhittelusta.

Aurinkoista viikon jatkoa!<3