Sisu

Joskus tulevaisuudessa minusta ehkä tulee ihmislapsen mummi.

Ehkä ei.

Sen näkee sitten.

Nämä asiat kun eivät ole aina edes asianomaisten päätettävissä.

Yhtä kaikki, olen tällä hetkellä rakastava mummi yhdelle karvaiselle kaverille.

Joka tietysti on hiukan hassua, koska olemme kutakuinkin samanikäiset.

Koen kuitenkin vahvasti olevani sen mummi.

Ja niin sille puhunkin,"mummi sitä ja mummi tätä".

Sisu oli siis mummilla hoidossa tämän viikonlopun.

Opin ja hurmaannuin sen luonteesta taas niin paljon enemmän.

Esille tuli myös -luulen niin, tarkoin varjeltu salaisuus.

Sisulla on aivan varmasti yhteyksiä Nukku-Mattiin. 

Olen nukkunut nämä yöt, jotka se on nyt täällä ollut, kuin tukki.

Ja kuinka ihanaa on herätä ja liikahtaa aamulla ensimmäistä kertaa ja siinä istuu heti vieressä suurikorvainen, musta kaveri, joka toivottaa kauniilla silmillään hyväthuomenet.

Sisuhan on kreikkalainen.

Se on viettänyt Kreetan kujilla elämästään suurimman osan kulkurina.

Kun minä hikoilin sisätiloissa, Sisu pötkötteli parvekkeella auringossa...

Kun en enää luottanut sen itsepäätäntävaltaan, patistin sen sisälle juomaan vettä ja köllimään hiukan varjoisammissa olosuhteissa.

Seikkailija se on myös!

Jos lenkit näyttivät urautuvan samoihin reitteihin, sehän ei Sisulle sopinut.

Olenkin nyt saanut aimo annoksen lähiseututuntemusta.

Uusia reittejä ja väyliä niiden välissä.

Kun olen Sisusta ajatellut, että noin kilttiä, sopeutuvaa ja lungia koiraa ei ole olemassakaan, oli ihan mukava huomata, että siitä löytyy myös päättäväinen puoli.

Kysymys "lähdetäänkö ulos"ei juurikaan aiheuttanut Sisulla havaittavaa innostusta, niin kuin se edesmenneellä Santullamme aiheutti.

Santtu olikin Kuopion poikia.

Kun taas sama asia kreikaksi kysyttynä "pame volta", napakalla painolla sai siihen vipinää.

Uusi asia minulle oli sekin, että kysymyksen jälkeen se köllähti juuri oikealle kyljelleen eteeni ja tarjosi takajalkansa tynkää proteesin laittamista varten.

Se on valloittava persoona.

Ruokaa se rakastaa!

 Se tietenkin on hyvin ymmärrettävää, koska siitä ei aina Kreikan aikoina ollut takuita.

Fiksukin se on!

Suomessa se on ollut juuri sen tarpeisiin  räätälöidyllä kuivamuona-ravinnolla,

joka on kelvannut paremmin kuin hyvin.

No, nyt ei kelpaa enää.

Korvatulehduksen takia antibiootti piilotettiin kuivamuoniin, johon lisättiin aina myös hiukan vettä.

Nyt ei mene nappulan nappulaa suuhun ja vävypoika toikin märkäruokapusseja Sisun tuodessaan.

Sen verran mummikin oli ovela, kun näytti ettei se oikein mielestäni juonut vettä tarpeeksi,

tein sen märkäruoasta vielä märempää, eli keittoa.

Siinä meni sitten hyvin pari desiä vettäkin kyytipoikana samalla.

Tuossa se vieressäni matolla tälläkin hetkellä köllöttelee.

Taitaapi tulla illemmalla iso ikävä, kun tytär hakee sen kentältä suoraan kotiin.

Saattaapi tuntua kodin neliöt hyvinkin tyhjiltä.

On nuo koirat vaan niin ihania.<3

Hikisiä ja vähäeleisiä ovat olleet nämä päivät.

Myöhäisestä illasta parvekkeen ovi auki, ohut verho pitää hyttyset loitolla.

Ovi kiinni seuraavana aamupäivänä, kun aurinko kääntyy parvekkeelle, 

jossa lämpömittari huutaa hoosiannaa, eivätkä mittarin numerot riitä.

Samaan aikaan tuuletin päälle.

Siitä saan paksun pään ja nousevan lämmön tuntemuksia, vaikken ole suunnannut sitä itseäni kohti.

Pakko, muuten ei pysty olemaan.

Huoneessa plus 30 astetta.

Olen asettanut kauniin vesikarahvin ja lasin näkysälle, että muistan juoda.

Vettä kuluu!

Ja sen päälle hiki valuu!

Tekemiset ryppäissä ja taas iisiä telkkaria katsellen.

Myöntää täytyy, että vaatehuonetta ja komeroita on silti tyhjentynyt.

Myöhään iltaisin viety lähikaupan pakettiautomaattiin ja kiertoon maailmalle.

Samalla ruokaostokset tehty.

Kaupasta ei haluaisi lähteä pois ollenkaan, niin ihanan viileää siellä on.

Ruokahalu nolla.

Huomattu, että aamulla kannattaa syödä tuhdimmin, ei sitten tarvitse ravintoa miettiä ennen iltaa.

Joku kun kantaisi suuressa kylmälaukussa merenrantaan, syöksyisin uimaan!

Muuten en päivisin ulkona liiku, jos ei ole aivan pakko.

Aikaisin ei kerkeä, kun uni tulee yhden, kahden aikoihin öisin ja ottaa takaisin aamuista.

Ihan tulee Kreikka-ajat mieleen, kun ihmiset alkoivat pikkuhiljaa iltaisin valua näkysälle talojensa suojista.

Inventaariota tehdessä paljon on luettu omaa historiaa ja katseltu vanhoja kuvia.

Kun en valitettavasti jaksa täällä blogissakaan aktiivinen nyt olla,

annan tässä samalla helpon kiikun diy-ohjeen.

Vanhassa kuvassa jonka löysin, kuopukseni kikkarapää näyttää oliivipuussa riippuen, kuinka kiva siinä on kiikkua.

Ei tarvitse kuin napakka kangaspala kaksinkerroin laittaa, ommella kumpaankin päähän nauhakuja, pujottaa sieltä narut ja pieni lapsi kiikkuu kuin pussissa.

Kiikku on helppo ottaa retkille mukaan, ripustaa esim. puuhun.

Oli meillä aikoinaan kovassa käytössä.

Odotan kiihkeästi pääsyä maalle mummulaani.

Ihan pelottaa, kuinka siellä kukkani ja viljelmäni jaksavat.

Pois on nyt oltu kolme viikkoa, jos oikein muistan...

Mutta ensin vielä rakas velvollisuus.

Saan Sisun ensimmäisen kerran hoitooni viikonlopuksi, kun tytär palaa Kreikasta vasta sunnuntaina ja vävypoika lähtee reissuun perjantaina.

Toivottavasti me kaksi keski-ikäistä viihdytämme toinen toisiamme niin, 

että unohdamme tämän kuumuuden.

Pitää pistää Sisukalle matto myös parvekkeelle, saa nukkua yöllä sielläkin halutessaan.

Suunnittelin sinne itsekin kupoliteltan hankkimista, jonka suojassa voisin vapautuneesti nukkua öisin Eevan asussa ulkona. :)

Nyt iltaisin sängyssä pitää suggeroida itseään ajattelemaan jäävuoria, pakkaspäiviä ja pohjoistuulta, eikä auta sekään.

Tätäkin kirjoittaessani kämmenpohja liimautuu hiireen joka kerran, kun sen siihen lasken.

Sormenpäät näppäimistön kirjaimiin.

Hih, taisi tullakin jo selväksi, etteivät nämä älyttömän kosteat hellepäivät ole oikein minun kuppini teetä.

Samassa kuorossa muiden kanssa alkuvuodesta anelin kuumaa kesää viime kesän sateiden jälkeen, myönnän!

Mutta hei, joku tolkku! ;)

Kyllä näitä hyvin jaksaa pienen ryppään silloin tällöin ja nauttiikin niistä.

 Mutta tällainen useiden viikkojen putki vie kyllä mehut ainakin minusta.

Kun lämpölukemat alkavat laskea takaisin sinne max. plus 24-25 asteisiksi,

saa taas touhuta ja viettää päivät ulkosalla, ihanaa!

Mökkihöperöksihän tässä kohta tulee.

En marissut ja valittanut, enhän?

Kerroin vain päivistäni. :D

Kuinka sinä olet helteissä pärjäillyt?

Isännän suvun hauska kesäperinne-viikonloppu takana.

Pohjanmaalle, mökin pihaan kokoontui taas parikymmentä ihmistä, aikuisia, nuoria ja yksi pieni lapsonen.

Kisattiin taas kerran vuoden "olympia-tittelistä".

Miehet ja yksi nuori nainen kisasivat perinteisissä urheilulajeissa keskenään.

Me muut istuimme katsomossa ja kannustimme.

Myöhemmin porukkamme voitti vielä jalkapallo-ottelun paikallisia vastaan,

 perinteeksi muodostunut jo sekin.

Kummastakin kisailusta saadaan pokaali, jonka voittaja kaivertaa vuosilukuineen.

Kisatulokset kootaan kirjoihin ja kansiin ja valokuvat vuosien varrelta.

Ajatella, että minäkin olen jo 18-vuotta matkustanut isännän mukana joka ikinen kesä tänä tiettynä viikonloppuna tähän tapahtumaan.

Ja se on pidetty jo pitkään ennen kun tapasimmekaan isännän kanssa.

Lapset ovat kasvaneet matkan varrella ja silti, nyt nuorina aikuisinakin haluavat tulla joka vuosi.

Nuorin, puolitoistavuotiaskin jo toista kertaa mukana.

Näistä rauhallisista kuvistani ei ehkä uskosi, mutta vipinää ja vilskettä riittää, kun iso porukka istuu iltaa, kokkailee ja saunoo vuoroissa.

Tällä kertaa saimme hellettä, ukkosta ja sadettakin.

Sopivassa määrin.

Seuraavana vuonna taas!

Hetki, jolloin kaikki on täydellistä.

Koko päivä kotona ikkunasermit suljettuina, tuulettimet surisemassa.
Aurinko porottaa aamupäivästä iltaan siihen suuntaan olevaan, pieneen asuntoon.
Ilma seisoo ulkona ja plusasteita kolmekymmentä.
Ajatus varpaiden huiluttamisesta meressä kasvaa mielessä tunti tunnilta unelmaksi.

Illalla kello 20.30 lähden.
Matkalla rannalle noin 20.45 valtava lentokone kaartaa laiskasti taivaalla edessäni,
tullen kohti minua.
Zoomaan kameralla, ihan vain sen takia, että kone on mielestäni erikoisen suuri.
Hetkeä myöhemmin tajuan kuvaa kameralta katsoessani,
 että taisin saada kyseenalaisen kunnian.
Koneen perässä on Amerikan lippu.
Amerikan presidentti lensi juuri seurueineen  ylitseni.
Myöhemmin näen uutisista, että kone on sama ja mutsimuikkunenkin kertoi, että ilmatila oli suljettu muilta koneilta juuri tämän koneen laskun ajaksi, joten asia varmistui silläkin.

Rannalla laskeva aurinko kultaa kaislikot ja rantakallion.
Riisun kengät ja kahlaan rantaveteen.
Mikä autuuden tunne helteisen päivän jälkeen!
Pienet kivet hierovat kuumasta turvonneita jalkapohjia.
Ihmettelen, että onko meressäkin iilimatoja.
Pakko kahlata takaisin rannalle hakemaan kameraa.
En saa kuvaa lierosta ilman, että käteni heijastuvat mukaan.

Löydän puhtaan valkoisen, suuren joutsenen sulan ja sydämen muotoisen rantakiven.
Samettisen pehmeässä ja miellyttävän lämpöisessä ilta-auringossa on ihanaa istua kalliolla, ahmia kaunista näkymää merelle päin.
Hetki on täydellinen.

Helteistä alkanutta kesäviikkoa! <3 <3
Muistakaa juoda paljon vettä.<3

Toiset meistä tykkäävät esineistä ympärillään.

Toiset taas ahdistuvat ja viihtyvät niiden osalta minimalismisessa kodissa.

Itse kuulun noihin ensin mainittuihin.

Tosin pidän järjestyksestä, vaikkakin kotini on esineistöltään runsas.

Ja värimaailma on minulle hyvin tärkeä.

Harmoniaan kuulumaton pitää saada hetimiten pois silmistään.

Tämä pätee vain omassa kodissa.

Muiden luona mikään ei häiritse silmääni, joko pidän tyylistä, tai sitten en.

En edes ajattele, että itse asettelisin toisin.

Minusta on mielenkiintoista vain katsella yksityiskohtia kodeissa,

 jotka ovat sisustettu tavalla, josta itse pidän.

Runsaasti, taiteellisesti ja hiukan boheemisti.

Omassa kodissani virkistyn kovasti muuttelemalla esineiden ja huonekalujen paikkoja.

Teen asetelmia ja kulutan ne sitten silmilläni loppuun ja teen uudet.

Askeettisessa kodissa masentuisin. Jos silmilläni olisi vain suuria pintoja ja muotoja tarkasteltavana.

Kodin tunnelmasta, siitä oman makuni mukaisesta, inspiroidun ja se taas johtaa moneen muuhun.

Rakastan inspiroitumista ja sitä, kuinka se avaa minussa ajatusten väyliä, herättää ideoita ja tuo yleisestikin ottaen hyvää latausta mielentilaan.

Nämä kuvat tältä aamulta, kyläreissulta toisen runsautta rakastavan kotiin.

Helteistä, kesäistä viikonloppua! <3 <3

 Luonnossa kohtaa joskus mielenkiintoisia mutaatioita.

Tämä 12 terälehtinen kissankello yksi esimerkki.

Normaalistihan kissankellossa on kuusi terälehteä ja hede on neliväkäräinen.

Tässä löytämässäni niitäkin oli tuplat ja hedevarsikin oli puolta paksumpi.

Tätä kai voisi ajatella siamilaiseksi kaksoseksi, koska kaksi kelloa on selvästi kasvanut yhteen.

Kasvaa meillä ihan pihapiirissä maalla, ja joka päivä sitä piti käydä kurkkaamassa.