maanantai 27. helmikuuta 2017




Tästä ei kotiintulo hiukan nihkeän maanantain jälkeen parane!! :)
Voiko ollakkaan inspiroivampaa ja ihanampaa postia odottamassa!
Voitin ihanan Ellisin blogin arpajaisissa ja koska en tiennyt mitä olen voittanut, ylläri oli sitäkin suloisempi.
Tästä puuttuu suklaalevy, josta emme poikani kanssa pystyneet pitämään näppejämme erossa ennen kuvan ottamista.
Kiitos tuhannesti Ellis tästä! <3 <3 
Aikaisemmin voitin Mummo ja koira blogin arvonnassa kauniin sulkaheijastimen.
Kiitos kovasti myös tästä ihanuudesta mummo! <3 <3 
Yleensä minulla ei ole onnea arvonnoissa, mutta nyt olen ollut onnettaren suosiossa.

Eilen poikani tosiaan leipoi nams-laskiaispullat ja Sisu kultsi kävi tyttären kanssa meitä helssaamassa.
Voi kuulkaa, että osaa olla ihana koirukainen tämä Sisu.
Siitä voisi ottaa oppia, kuinka otetaan iisisti! :)

Aikaisemmin postaamani askarteluprojektikin etenee, kun eilen illemmalla irroitin kirppikseltä ostamastani rannekorusta helmet pihdeillä.
Ilmassa on mukavaa sutinaa. Kunhan tästä nyt vielä pääsee joko vuorottelemaan tai sitten se toinen vaihtoehto, kuukauden päästä tämä täti päästää innostuksen ja luovuuden lieasta kokonaan irti! :)

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! <3
















sunnuntai 26. helmikuuta 2017




Hyvää laskiaissunnuntaita!

Kuopukseni kikkarapää tuolla vaivaa pullataikinaa, minä työnnyn keittiöön kohta hänen jälkeensä laittamaan tomaattipohjaista,mausteista siskonmakkarasoppaa.
Oikaisemme hiukan perinteisestä keitosta vatsan hyvinvoinnin takia. :)
Tytärtä ja Sisua odotellaan.
Nuoskaista lunta pyryttelee hissukseen.

Isännästä tuli vaari hiukan puolenyön jälkeen ja minusta avomummi. Ammi ehkä olisi tässä kohtaa hyvä? :)
Potra sunnuntailapsi näki päivänvalon kaukana pohjoisemmassa.
Onnea kovasti nuorelle perheelle ja oikealle mummille ja koko suvulle! <3 <3 <3

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! <3
(Kuvat ovat eiliseltä,kun oli hiukan aurinkoisempaa)


















lauantai 25. helmikuuta 2017




Ihana viikonloppu, saavuit vihdoin!
Rakastan kotoilua. Tänään pyykinpesua, lenkki rantaan,sauna ja illemmalla telkkaria.
Huomenna tytär ja Sisu tulevat viettämään laskiaissunnuntaita.Kokkipojaltani tilattu muhevat pullat. Askartelua tyttären kanssa ja hyvää kotifiilistä. :)

Olen lillunut tietynlaisessa tunnelmassa siitä lähtien, kun näin telkkarista elokuvan "Herkullinen elämä".
Lasse Halström ei ole pettänyt vielä kertaakaan. :)
Aivan ihana,tunteet pöyhivä ja tiettyyn tilaan asettava leffa.
Siitä intoutuneena järjestin maustehyllymme, nimikoin purkit ja nyt minun ja perheen superkokin on helppo niitä löytää.

Nopea vierailu bussia odotellessa uudella pikkukirpparilla eilen ja mukaan lähti savipääsky kahdella eurolla.
Mummulan seinälle tuo viedään. Pihan omien, aina odotettujen ja pois lähtiessään ikävöityjen pääskyjen kunniaksi.

Kaikkea mukavaa viikonloppuusi! <3 <3















torstai 23. helmikuuta 2017


Tervetuloa Kreetan ajan perhealbumiini!



Parikymppisenä siskon anoppilassa lounaalla.



Esikoiseni Anna lahjaleluineen.



Anna pari kuukautta vanhempana.



Isä tullut Suomesta kylään, sisareni myös kuvassa pihallamme.



Kuopus juuri joutumassa pataan. :)
Kreikassa lapsi kastetaan kokonaan syvään kastemaljaan.



Pikku Georgios ja dublot.
Schjerfbeck kulkenut kaikkialla mukanani.



Jo aikaa sitten koirien taivaaseen mennyt (eli kyllä 17 vuotiaaksi) sekarotuinen koiramme Alma - fiksu kuin partaveitsi.



Maskarades - naamiaisten aikaan alkuvuodesta. Anna-leppäkerttu.



Pikku Anna harjoittelee pyörällä ajoa, rantaa riittää talviaikaan harjoitteluun.



Annan leikkikouluun ohjasimme Värttinän laulun tahtiin tanhuesityksen toisen suomalaisäidin kanssa, suomalais-kreikkalaisille lapsillemme.Minulla mummilta peritty Viipurin vanha puku (jota ylpeästi kannoin tapahtumassa). Annalleni, ainoalle esityksen tytölle ja viidelle pojalle ompelin omat puvut, harmi, etteivät asut näy tässä kokonaan.



 Kuopukseni kikkarapää, omissa ajatuksissaan rannan kaislikossa.



Nuorena äitinä Kreikassa.Laivalla menossa takaisin Santorinireissun jälkeen kotiin Kreetalle.



Ulkona oleminen pienten lasten kanssa oli näin helppoa. :)
Rantaa ja maastoa ympärillä ja äitee pystyi nautiskelemaan appelsiinimehunsa varjossa.

Saatan vielä joskus intoutua kertomaan enemmänkin Kreetan ajoistani.Tässä blogiystävilleni pieni kurkistus noihin päiviin.



keskiviikko 22. helmikuuta 2017




Tällaisina päivinä olen usein postannut keltaista.
Pistetäänpä nyt vaihteeksi vihreää.
Sillä jotain voimaväriä tähän nyt tarvitaan.
Yritän olla ajattelematta huomista näkymää kun lähden töihin. Luultavammin kahlaan lumessa.
Ainakin voi toivoa, että olisi viimeinen lumimyräkkä tänä alkukeväänä.

Noniin. Leikkasin munakennosta hauskan naamarin ja idea lähti lentoon, että liimaisin siihen helmiä.Vähän "intialaisittain".
Naamarin voi sitten liimata sopivan väriseen taustaan myöhemmin, että sen voi ripustaa.
Kirpparilta löysinkin sävy-sävyyn rannekoruja eurolla kappale tähän tarkoitukseen.
Nyt vain tarvitsee purkaa ne.
Taivaansininenkin naamari odottaa helmiään löytyväksi.
Olisiko tuo hiiri tai kenties jonkun kuvitellun eläimen, isokorvainen pää?
Korvat voi tosin nähdä myös silminä, ja hahmo muuttuu täysin.
Laitan valmiin tekeleen sitten myöhemmin blogiin.
Inspis-vihkoakin tullut taas askarreltua. :)
Toivon, että uskaltaudun kohta myös piirustushommiin.

Mukavaa loppuviikkoa, myräkästä huolimatta! <3 <3









tiistai 21. helmikuuta 2017




Vanhan puun oksat kuin suonet, kurkoittelevat taivaan sinistä kohti.
Lämpöä ja valoa silmuilleen hamuaa.
Pensaat ravistelisivat kuin koirat, jos siihen kykenisivät.
Lumella jotain tuttua. Pitkät illan varjot, kuin keskikesällä mummulassa.
Ympäristö tuntuu kuin odottavan. En ole ainut.
Kevään taite on aistittavissa, talvi saa kohta väistyä.












maanantai 20. helmikuuta 2017







Toppuuttelen.
Yritän sisäistää tosiasian, että olemme vasta helmikuussa.
Aurinkoiset päivät ja keväinen linnunlaulu ovat tähän aikaan vuodesta poikkeuksia, eivät tyypillisiä.
Myönnettävä kuitenkin on, että vähän tuntuu, kuin lapsesta julmassa tikkarileikissä-annetaan ja otetaan pois.
Tämänpäiväinen harmaus ja vetinen lumisade olivat taas kaukana niistä aurinkopäivistä ja sulavan lumen lorinasta ihan tuossa parisen päivää sitten.
Ilmat ovat hyvin vaihtelevat, ei selkeää eteenpäin menoa vaan yksi eteen  kaksi takapakkia?
En kuitenkaan halua enää palata talvitunnelmiin,nyt kestän kuin suomalainen nämä viikot, jotka vielä kunnon kevään esteenä ovat.
Lopuksi laitan Aaro Hellaakosken runon, jonka tunnelmasta saa voimaa odottaa tulevaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3







KEVÄTTÄ KATSOMASSA

Hei humise kevähän tuuli
nyt halki hankien maan.
Jo korvani kiurun kuuli.
Käyn kevättä katsomaan.

Voin sukset jo aittaan kantaa.
Nyt pieksuni voitelen
ja kohti ulapan rantaa
käyn hiljaa, kurkkien.

Jo kaukaa äänet kuulen
nuo hurjat keväiset.
Kun rannalle ehdin, luulen
kaikk' irti on aavehet.

Kuin intohimot hullut
sydämissämme siitetyt
vapahaks olis äkkiä tullut
ja hyppelis hihkuen nyt.

Ja ilmassa vinkuu ja soipi
ja tuhannet siivet lyö.
Keväthenget ne karkeloipi
kevätlintujen siivet lyö.

Kun hiihtelin viikko sitten
ja tähysin seljälle päin,
helyn kuulin jäähilsehitten,
lumiaavikon aution näin.

Nyt jäätiköt sihisevät,
lepän norkot on puhjenneet.
Se saapui se toivottu kevät.
Ja kohisten käyvät veet.

Mut pälvillä, lammikoissa
on hilpeät, tuliset häät.
On arkainkin arkuus poissa:
kevättaistelut kuulet, näät.

Kun suokulaisurosta kaksi
noin naaraasta taistelee,
voit päästä todistajaksi
miten rakkaus villitsee.

Voit astua kohti niitä--
ne eivät sinua nää.
Vain hiukkasen siirtyvät siitä,
taas alkavat temmeltää.

Niin korvissa soipi ja helää.
Niin hanget höyryävät.
Niin jokainen mätäs elää.
Puut tuulessa hymisevät.

torstai 16. helmikuuta 2017





Kun tulin kotiin töistä, sytytin ensimmäiseksi takkaan tulen. 
Vaikken enää niin tähän aikaan kynttilöitä polttele, takkani on eri asia. :)

Mieltä virkistävät myös uusimmat "taidehankinnat" Torista.

Työpaikalla YT.t
Itsekin olen " listalla" kolmenkymmenen muun kanssa, yhdeksän maksimissaan on varsinaisen uhan alla.
Jos on tarkoitettu, että vuorotteluvapaani onkin suunniteltua pidempi, sitten on niin.
En panikoi tästä asiasta ollenkaan, elämä kyllä kantaa.
Ehkäpä tämä on jopa jatkumoa elämänmuutoksen tarpeeseeni.
Ehkä uusi, vuorotteluakin suurempi ovi on jo raollaan.
Enemmän minua surettaa ne uuraat nuoremmat, suurilla asuntolainoilla...
Ihmisen arvo on hyvin pieni ison luudan lakaistessa.
Joku saa päättää toisen turvallisuuden tunteen yhteen infotilaisuuteen, oman ollessa turvattu.
Minut on monissa liemissä keitetty, aina on pärjätty.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle! <3





keskiviikko 15. helmikuuta 2017





Aikaisemmin valtava ja tuuhea,taimesta kasvattamani kiinanruusu tiputti melkein kaikki lehtensä tänä talvena.
Se oli vielä hetki sitten aika humoristisen näköinen pelkkä oksisto.
Jotenkin kyllä persoonallinen ilmestys silloinkin.
En menettänyt toivoa sen suhteen, ja nyt oksat ovatkin täynnä pieniä keväisen vaaleanvihreitä lehtiä.
Kasvuvauhtia pitää silmällä viime viikonlopun kirppislöytö, vielä nimetön tyyppi, joka tuo huoneeseeni sademetsämäistä tunnelmaa. :)







Odotin ärräpakettia, lähettäjälle antamaani osoitteeseen, joka on helposti työmatkani varrella.
Harmistuin kun viesti tuli, että paketti noudettavissa- ja aivan väärältä ärrältä...
Jouduin matkustamaan ja kävelemään sinne erikseen.
Mutta mitä vielä! Matkani varrelle osui aivan ihania katselukohteita.
Lopuksi olinkin tyytyvänen tästä ylimääräisestä reissusta kulmille, jotka eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja.