Kevättä on pinkki ja vaaleanpunainen ja raikas valo!

Kevättä on tulppaanit, kypsinä kauneimmillaan!

Kevättä on tietoisuus siitä, että kohta kukkii koko luonto!

Keväällä edellisen vuoden kukat ovat muuttuneet jo koristeiksi!

Kevättä on uuden alun oksa toisessa lasipurkissa!

Kevättä on sininen taivas ja kirsikankukat!

 Kevättä hiirenkorvat ja hento vihreys!

Kevättä myös herkät uudet kaislat!

 Kevään kaipuu haaste 2020.

Nappasin haasteen, sen aloittaneen Tiiun Puutarhahetki blogista,

 omaan kevään kaipuuseeni.

Alla Tiiun ohjeet haasteeseen:

 Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne.

Tässä kaikille kevät kaipuisille ihana haaste!<3

Jotain erityisen hurmaavaa on mielestäni pienen lapsen naurussa.
Sellaisessa aidossa ja onnellisessa.

Toinen asia joka vangitsee huomioni on se, miten pienet lapset ilmaisevat itseään esim.piirustuksissaan.

Siivoilin kaappejani tänään ja vietin pitkän tovin katselemalla

lasteni piirustuksia vuosien varrelta.
Olen säästänyt ne kaikki.

Miten hienoja yksityiskohtia, 

ja piirtäjän luonnetta kuvaavia juttuja niistä löysinkään.

Tässä postauksessa kuopukseni tuotoksia, esikoiselta en nyt kerennyt tähän

lupaa kysymään, joten niitä en tässä julkaise.

Olen onnellinen, että isäni taiteellisuus on kauttani periytynyt kummallekin lapselleni.

Tuo pakkasherra yhdessä kuvassa jäi vissiin meiltä tänä talvena vierailematta.

Yllä ilmiselvä Tyrannosaurus rex, hienosti parilla viivalla 

n.kolmivuotiaan silmin. :)

Siivotessani löysin myös LP- levyn kannen,

jonka olen piirtänyt.

Isäni teki työuransa mainosgraafikkona, 

ja hän suunnitteli paljon mm.levyjen ja kirjojen kansia.

Kahteen lasten levyyn saimme sisareni kanssa piirtää kuvat.

Olin itse jo siinä iässä, jolloin alkaa olla tärkeää, että kuva on hieno.

Olin jättänyt taakseni jo sen hulvattoman vaiheen,

 jolloin syntyvät ihanimmat lasten piirustukset.

Kun he vain luovat, eivätkä mieti aikaansaannostaan kriittisesti.

No, tarinassa kävi niin, että isäni ei laittanutkaan

sitä kyseenomaista piirrostani levynkanteen, 

vaan valitsi siihen paljon pienempänä piirtämäni kuvan (alla).

Olin siitä hyvin loukkaantunut isälle, 

koska 2-vuotta nuoremman siskoni kuva kyllä kelpasi sellaisenaan.

Tässä taas yksi asia, jonka ymmärrän nyt aikuisena oikein hyvin,

olisin itse nyt isäni paikalla täysin samaa mieltä asiasta.

Piirrokseni, joka päätyi levynkanteen on aivan ihana, eikö? :)

Muistaisinpa vaan, minkä eläimen mielestäni siinä piirsin.

Mukavaa viikkoa!<3

Lintujen pihapongaus-viikonloppu.

Kiipesin ulkoirureittiä Saunalahden korkeille kallioille,

 tekemään omat havaintoni lintujen ruokintapisteellä.

Ei pikkulinnun pikkulintua.Yksinäinen varis istuskeli koivun latvassa.

Saatan jättää sen ilmoittamatta Birdlifen sivuilla. :)

Viime vuonna minulla sentään oli ilmoittaa peipposia samalta paikalta.

Tämän talvisempaa, tammikuun lopun kuvaa en ulkoiluretkeltäni saanut.

Oli sentään pikkuputakko pitänyt yöllä jäätyneen pintansa jäässä,

vaikka plussa-asteilla taas mentiinkin kuvaushetkellä.

Sen sijaan kuvailin merta, joka on tällä hetkellä huippu korkealla.

En muistaakseni ole koskaan nähnyt vettä näin,

uloittuneena melkein ulkoilureitin hiekkatielle asti.

Meillä täällä uusi nurmikin jo työntyy mullasta.

Pihlaja näin komeassa lehdessä.

Kohta voi luultavasti odottaa, että voikukat alkavat kukkia.

Alla olevasta kelosta sen verran,

 että huomasin sen katkenneen tyvestään myrskypäivien jälkeen viime keskiviikkona.

Samana päivänä ilmoitin asiasta kaupungille heidän palautesivuillaan.

Kerroin viestissäni, kuinka suuri kelo lepää ohuehkon koivunoksan varassa,

suoraan ulkoilupolun päällä. Vastasivatkin sieltä ja pyysivät minun merkitsemään paikan karttaan. Näin tein.

Polku tosiaan kulkee aivan kaatuneen kelon alitse.Usein sitä pitkin kulkee pieniä lapsiakin itsekseen leikeissään.Tänään sunnuntaina kelo oli vielä paikallaan.

Kun osuin kohdalle toista kautta tulleena, polkua pitkin tuli kelon alitse juuri perhe kolmen alakouluikäisen lapsensa kanssa.Minua kylmäsi.

Juuri sitä kautta, mitä perhe paikalle saapui, ei välttämättä keloa osaa huomioida.

Itse en lähtenyt kokeilemaan onneani, antaako koivunoksa juuri kohdallani periksi raskaan kelon alta, vaan palasin samaa reittiä kuin olin tullutkin.

Ihmettelen kyllä, että kaupungilla on varaa ottaa se riski, 

että joku jää vielä puun alle, vaikka nyt ovat tietoisia asiasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3 

Tänään minun isäpappani olisi viettänyt 80-vuotis synttäreitään,

jos ei kohtalon sormi olisi muuta hänen kohdalleen määrännyt.

Sääkin tänään kuin päivänsankari itse.

Myrskytuulta ja aurinkoa siniseltä taivaalta.

Rannassa ihastelin merta kuin vellovaa, sulaa hopeaa.

Annoin niemen kärjessä tuulen mukaan vietäväksi terveiseni ja onnitteluni.

Vesi hioi rantakalliota voimalla tänään taas hiukan sileämmäksi.

 Hetken muistelin yhteisiä, kesäisiä, lapsuuteni kalaretkiä Kustavissa,

kun isä virvelöi ja minä yritin huovata aalloilla soutuvenettä parhaani mukaan.

Saattoi siinä isältä pari voimasanaakin välillä päästä.

17.1.2016

3.1.2017

28.1.2018

19.1.2019

16.1.2020

16.1.2020

Kuopus toi Ateenan reissultaan ihania ohuen ohuita tummasuklaa neliöitä.

Ensin ajattelin, että ovatkin tyylikkäitä ottaa aina silloin tällöin kun makeannälkä iskee.

No juu, jo ensi maistamalla meni yksi kokonainen pino...

että se siitä minun tyylikkyydestäni.

Toi kuopus muutakin raasu tuliaiseksi, oli kovin flunssainen tullessaan.

Kovasti yritin pestä käsiä ja olla saamatta pöpöä,

 mutta onhan se samassa huushollissa vaikeaa.

Auringonhattu-uutetta ja paljon c-vitamiinia olen nyt nautiskellut ja ilmeisesti pääsenkin hyvin vähällä, kaksi päivää sitten alkoi ja nyt jo parempaan päin menossa.

Tänään paistoi iltapäiväaurinko niin suloisesti Helenen omakuviin,

että hinkusin hetken kovasti ulos.

Päätin kuitenkin odottaa vielä huomiseen lepäillen täällä sisätiloissa.

Aikani kuluksi selvitin neljän edellisen talven lumitilanteen,

tämänvuotiseen verrattuna.

Täällä meillä pihapensaat ovat pulleilla lehtisilmuilla, 
ja tuolla rannassa pajunkissoja kuin pääsiäisenä.

Kovin on outo talvi meneillään etelärannikolla.

Pahin pelkoni on se, ettei tule tämän lällykän talven jälkeen kunnon kesääkään.

Niin monesti se on niin mennyt.

Kyllä pakkastalvia yleensä on seurannut hellekesä ja leutoja sateinen.

Mutta kevättä kohti ollaan kuitenkin menossa! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!<3

Tässä harmaalle tiistaille kesä-vitamiiniporetabletti.

Pieni aavistuksenomainen toivonpilke siitä,

että nyt niin vaikeasti kuviteltavat, herkät ja kauniit kesän värit

ovat taas kohta totta, kunhan malttaa mielensä.

Jos vesisade ja navakka tuuli harmittavat (ainakin täällä etelässä),

vinkkaan kuuntelemaan ääninäytettä

kesäisestä metsästä KLIK

voi ihanuutta, mikä piipahdus lämpimiin päiviin!

Ja taas jaksaa!

Josko vielä saataisiin sitä kunnon talveakin maistaa,

väistyköön tämä pitkä hämärä jo.

Pystytkö kuvittelemaan kuinka juuri poimittu mustikka sulaa suuhun,

sen taivaallisen maun?

Ei mene montaakaan aikaa kun saapuvat taas ystävämme,

mustine kauluksineen.

Vähän on jo ikävä.

Ulkona on myrskynnyt tuuli ja viskonut vettä koko päivän.

Tuo harmaa näkymä ikkunassa on sopinut itse luomaani tunnelmaan täällä kotona

 kuitenkin tosi hyvin.

Tietokone on soittanut youtubesta tiibetiläistä huilumusiikkia ja

sytyttelin myös tuikkuja.

Ajatukseni oli käydä läpi kirjojani, joita on kerääntynyt pikkuhiljaa,

josko joitain laittaisin kiertoon.

Hassua, kuinka kirjojen sivuilta voi löytää tarinoiden lisäksi tuoksuja.

Yhden kirjan avatessani tunsin edesmenneen isäni kodin tuoksun.

Toisesta tuoksui vieno parfyymi.

Jopa kissan pissin hajun sain yhden kirjan sivuilta nenääni.

Sivujen paperit ovat ajan kuluessa imeneet elämän tuoksuja itseensä.

Ja niinhän siinä sitten kävi,

että löysin aforismi-kirjan, jota en ole selaillut pitkään aikaan.

Ja siinähän se aika vierähti.

Yhdessä vesipisarassa ovat kaikki suunnattomien valtamerien salaisuudet.

-Kahlil Gibran-

Minä uskon,

että ihmiset pitävät yksinkertaisuudesta ja selkeydestä.

Maailma on muutenkin kyllin monimutkainen.

-Charles Chaplin-

Tunsin jälleen kuinka onni asui yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa

-lasi viiniä,kastanja,pieni vaatimaton liesi,meren kohinaa,ei muuta.

Tunteakseen että tämä on onnea, ihminen tarvitsee vain

yksinkertaisen ja tyytyväisen sydämen.

-Niko Kasantzakis-

Ikuisesti kävelen näillä rannoilla,

meren ja hiekan rajoilla.

Nousuvesi haihduttaa jalanjälkeni,

ja tuulen mukana katoaa meren vaahto.

Mutta meri ja ranta eivät koskaan katoa.

-Kahlil Gibran-

Puut ovat runoja,joita maa kirjoittaa taivaalle.

-Kahlil Gibran-

Se pelto ja pieni tupanen kuin pienen linnun pesä,

mut missä voi viihtyä rakkaus,

on talvellakin kesä.

-J.H.Erkko-