torstai 30. marraskuuta 2017


Goodbye, farewell, näkemiin, adios!

Näin viimeisenä päivänäsi luonamme tänä vuonna, minut jopa valtasi pieni säälin tunne.
Olethan raukka parjatuin, minäkin siihen syyllistyin, myönnettävä se on.
Vaikka onhan nimesi paljon kauniimpi kuin edeltäjälläsi. 
En kyllä oikein pitänyt siitäkään.

Tiedän, ettet ole moksiskaan sinuun kohdistuneista ruikutuksista.
Tulet itsevarmana ja sellaisena kuin tykkäät, vuosi vuodelta.
Välillä laiskasti sataen, musta viitta harteillasi.
Vaan onhan näitäkin vuosia ollut, kun saavut pakkasta kiristellen.
Nämäkin kuvani otettu viime vuonna puolessa välissä vierailuasi.

Eri maata oli visiittisi tänä vuonna.
Annatko kenties tarkoituksella seuraajallesi näyttävän, toiveita täyttävän esiintulon, täyden kunnian?
Ihan näin juhlavuotemmekin ja joulunko eteen myönnyit itse näin mitäänsanomattomaan näyttäytymiseen tällä kertaa?
Siinä tapauksessa katsotaan, lunastaako seuraajasi odotuksesi.
Totisesti sitä toivon.
Lupaan, että yritän taas ensi kerralla kovasti olla positiivisin mielin suhteesi.
Ymmärräthän kuitenkin, että paljon riippuu myös sinusta.







maanantai 27. marraskuuta 2017

Sain Hilulta Maatiaiskanasen Elämää blogista erittäin mieleisen haasteen.

6-kuvaa kesästä<3

Koska en kertakaikkiaan pystynyt rajaamaan haastetta vain kuuteen kuvaan, käytän kuutta kuvaparia, jotka liittyvät saumattomasti toisiinsa.



                            Minun kesääni ovat kauniit kukat ja perhoset


                    Minun kesääni ovat mummulan pihatie ja                                                                                                 maalaismaisema


 Minun kesääni ovat hyvä kirja päivällä ja kesäillan hurmaava raukeus


            Minun kesääni ovat mummulan pihan vanhat koivut ja                                                                        vaarini vanha metsä


           Minun kesääni ovat herkät näkymät ja mieltä   ravistava                                                                                                  kauneus

                 Minun kesääni ovat illan hämy ja aamun hiljaisuus


Kiitän Hilua haasteesta ja siitä, että tämän haasteen myötä kävin taas läpi edellisen kesän ihania hetkiä, haikeankauniita muistoja.
Itse en haasta ketään erikseen. Ken haluaa hetkeksi palata näihin suloisiin päiviinsä, vihreisiin unelmiin joulun alla, ottakoon haasteen vastaan.<3


sunnuntai 26. marraskuuta 2017



Heräsin aamulla riemuun kun huomasin, että oli satanut hitusen lunta!
Siitä piristyneenä ja eilisen valohoidon jäljiltä energisyys on ollut päivän motto.
Porasimme (lue pidin pölyimuria alla :) ) isännän kanssa ensin hänen ripustusta odottavalle taululleen reiän.
Sitten siirryimme minun kotiini porailemaan niitä seinähyllyjä, joista aikaisemmin kerroin haaveilevani.
Kävimmekin ystävättäreni kanssa viikolla Ikeassa ostoksilla ja kahvilla.
Nyt olen täällä ollut sitten mielipuuhassani, eli somistamassa kotia. :)
Väljyyttä työn alla. Nojatuoli saa lähteä, jolloin saan lipaston sen paikalle ja lipaston paikalle väljyyttä.
Jotkut teistä ihastelivat pyöreää, valkoista ruokapöytääni joissain aiemmissa postauksissani.
No,se on nyt saanut uuden kodin ja meille muutti nelikulmainen.
Tori.fi.ssä rahallisesti päikkäin.
Pyöreä pöytä on yllättävän hankala pienessä tilassa. Niille taimmaisille tuoleille on hankala ujuttautua istumaan. Kun tuolit ovat kahdella puolella, homma on paljon yksinkertaisempi. Pidän tämän valkoisen kokopuisen ruokapöydän "luonteesta".
Se muistuttaa jalkojensa asennoilla koiraa. :)
Nyt on harkinnan alla vaihtaa myös tuolit. Jotenkin mielestäni yleisilmeeseen sopisivat modernimmat, toisaalta pidän myös näistä "tyylituoleistani" jotka olen piristänyt mustavalkoraita kankaalla. Kahtellaan. :)

Suoritin myös arvonnan ja poikani toimi "onnenonkijana".
Kirjoitin nimet lappusille ja niitä sekoiteltiin hetki maljassa, josta poikani onki voittoarvan.

Onni suosi tässä arvonnassa Satua Sivukujilta blogista.
Onnea Satu! <3 <3
Ja kiitos kaikille osallistuneille!<3

Laitatko Satu osoitetta sähköpostiini, niin saan postitettua! :)

Mukavaa, toivottavasti pienellä pakkasella alkavaa uutta viikkoa! <3






























lauantai 25. marraskuuta 2017





Onneksi  kesän valonviila teroittaa olemiseni,innostukseni ja luovuuteni terän huippuunsa.
Sillä mennään pitkälle.
Marraskuu moukaroi nimittäin tummanpuhuvalla lekallaan ja pyrkii vastakkaiseen lopputulokseen.

Lauantai armahti tämän seudun vapailijoita!
Jännä sää. Kostea ja leuto vaikutelma, mutta samalla kirpakka.
Kuin matala -ja korkeapaine kisailisivat keskenään.
Kuura kärkkyi jo ilmiselvästi puiden takana auringonlaskua, ottaakseen tienoot omakseen.

Mutta valo ja sininen taivas,voi taivas!
Kävin tankkaamassa sitä urakalla, huomenna sataa taas vettä ja räntää.

Ihanaa lauantai-iltaa ! <3 <3


















                                                                       Kyllä, marraskuisia pajunkissoja!





torstai 23. marraskuuta 2017




Sade

Satoi kun kesällä kauan sitten katsoin pienten lasteni ilakointia nakuina ystäväni lasten kanssa, heidän rintamamiestalonsa puutarhassa.

Satoi ja ukosti kerran kesäleirillä Strömsön saarella.Olimme kaikki lapset ja ohjaaja vanhassa ladossa, jonka viereinen iso kallio otti pelottavaa kumua jylinästä.

Satoi rankasti, kun nuorena neitona kahlasin kapeaa kujaa ylöspäin, vastavirtaan vellovaa vettä nahkaisissa sandaaleissani Kreetalla.

Satoi hurjasti ja pelottavasti, kun palasimme lapsuuden perheeni kanssa mummulasta isäni Datsunilla.Eteensä ei nähnyt ja isäni joutui ajamaan tien sivuun odottamaan sateen hellittämistä.

Satoi niin kauniisti lunta maalla  lapsuudessani joulun aikaan, etten ole sen koommin samaa kokenut.Suuret hiutaleet leijailivat hitaasti valkoiseen maahan, joka pakkasiltana säihkyi tuhansin timantein.

Satoi seinänä ja ukkosmyrsky oli aivan päällä tänä kesänä.Puut melkein viistivät maata myrskyn riepotuksessa.Istuin seinään nojaten tuvan sängyllä ja katsoin pidemmältä jännittävää näytelmää.Isäntä uskalsi ikkunan vieressä seurata, minä en.Samaisessa tuvassa jo lapsena kiellettiin ikkunan lähelle menemästä ukkosella. Ohjeet kulkevat mukana läpi elämän.

Satoi räntää viistotuulen läiskimänä suoraan kasvoille.Sateenvarjo sijoiltaan jo roskakorissa.Pimeässä väsyneenä ja kiukkuisena otin henkilökohtaisesti.

Tänä vuonna reppu täynnä muistoja sateesta, vähempikin olisi riittänyt.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! <3












sunnuntai 19. marraskuuta 2017


                                                  Pientä tunnustelua jouluun ja
                                                                  ARVONTA


Löysin lauantaisen Hirsalan retkemme yhteydessä Kirkkonummen kirpparilta ihastuttavan keramiikkaenkelin neljällä eurolla.
Persoonallinen enkelini houkutti minua asetelman tekoon, olinhan jo torstaina
yllättänyt itseni pikkukuusen hankinnalla.
Joulutunnelman päästä kiinni en ole vielä saanut, mutta josko näin pikkuhiljaa sitä kohti mentäisiin.
Sytytin viereen pikkukakluuniin tulen enkelin ja metsäneläinten lämmöksi.






Blogeissa on paljon arvontoja meidän lukijoiden iloksi. Itse päätin järjestää sellaisen, kun tuo sivunnäyttömittari näyttäisi 50 tuhatta (uskomatonta! <3) No, se luku meni rikki jo aikaa sitten joten nyt on aika lunastaa tämä ajatus. Ja onhan pikkujoulu aikakin.
Olen itse hankkinut ihanan Tommy Tabermannin runoihin ja Anna-Mari Westin kuviin
tehdyn seinäkalenterin ensi vuodelle.
Lisäksi Marimekon siirtolapuutarha kuosista tehdyn lasisen pukukorun.
Arvonta alkaa tänään ja päättyy ensi sunnuntaina klo 18.00.
Tällä hetkellä kirjautuneille lukijoilleni annan etumatkana 2 arpaa ja uudet vierailijat osallistuvat yhdellä.
Ilmoitathan ystävällisesti kuinka monta arpaa ja sähköpostiosoitteesi viestikenttään.

                                                                      Mukavaa alkavaa viikkoa! <3 <3





lauantai 18. marraskuuta 2017





Syysmetsässä


Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,
märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
– en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin
nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
Läpi kaiken se hiljaa tunkeutuu ja kaiken puhdistaa.
Ah, kaatunut koivu tuolla, sylissä kanervain
nyt makaa janoavasti, oksain autuain.
Mikä raju ja mahtava riemu! Maan multaa väkevää
ja taivaan puhdasta tuulta vain juoda ja hengittää
.
Osa Saima Harmajan runosta


Retkellämme Hirsalaan tänään saimme juuri sopivan pitkän, sateettoman jakson.
Palatessamme autolle sitä rupesikin taas tulemaan taivaan täydeltä.
Saima tuossa yllä jo kertoikin olennaisen.
Peurat, kotka ja korppi sykähdyttivät minua omalla retkelläni, isäntä lähti hiukan kauemmas ja palasi pienen suppis saaliin kera.