tiistai 25. kesäkuuta 2019



Viime viikolla, Pohjanmaan reissulla,
 päätimme avoanopin kanssa lähteä katsomaan "pikkujärveä".
Pikkujärvi on itseasiassa keskellä metsää oleva erälampi.
Sinne kuljettiin hiekkaisia metsäteitä,
loppumatka metsäpolkua pitkin syvällä metsässä.
Varmasti helpotuksen keidas useille eläimille hellejaksoina.

Matkalla lammelle ohitimme talon,
 jonka emäntä oli pihamaalla puutarhahommissa.
Avoanoppi hänet tunsi ja kysyi, 
josko saisimme taiteilijan pihaan ja kotiin tutustua,
kun tiesi minunkin varmasti  pitävän.
Ja voi taivas!
En ole pitkään aikaan vieraillut niin inspiroivassa paikassa.
Rouva on taiteilija isolla T.llä.
Upeaa grafiikkaa, savea, maalauksia, huovutusta,
Satoja itsetehtyjä juttuja!
Jopa keittiön kaakelit hän oli itse savesta polttanut ja lasittanut 
ja itse seinään istuttanut laasteineen,
 kun työmiehet eivät olleet suostuneet uniikkeja kaakeleita laittamaan.
Ja mitä sisustushelmiä!
Vanhoja puuovia istutettu uuden talon oviaukkoihin,
rumia putkia peitetty hienoin käsityöratkaisuin.
Olin kertatakaikkiaan myyty!
Kun ihmisellä on mielikuvitusta ja taiteellisuutta,
vain taivas on rajana!
Poikansa lasiteokset olivat myös huikean hienoja!
Harmitti, kun olin niin uppoutunut ihastelemaan,
etten ajoissa älynnyt kysyä, saako sisällä kuvata.
Joten, kuvat tästä mieleenpainuvasta kodista
 jää nyt näihin pihalla lähteissä otettuihin.

Retkellämme näimme myös
 vaskitsan ja kauniin kupari/persikan-värisen kyyn
 ottamassa aurinkoa keskellä hiekkatietä.
Vaskitsa meni puskiin haipakkaa, kyy hiukan arvokkaammin
kun kohdalle tulimme.
Myös pulska supikoira tuli metsäpolulla vastaan ja pyörsi heti ympäri
ja paineli pöheikköön.
Kyystä olisin halunnut ottaa kuvan, mutta kädet olivat silloin jo täynnä hienoja kiviä,
joita keräsimme, me kaksi kivihullua avoanopin kanssa matkaltamme.
Kesä on juuri tällaisia, extempore päiviä, jotka antavat niin paljon 
ja muistuvat sitten talvipakkasilla mieleen. :)

Mukavaa viikonjatkoa, terveisiä täältä mummulasta! <3












sunnuntai 23. kesäkuuta 2019



Astun uneen suloiseen. 
Kesiin entisiin, lapsuuden päiviin, huolta vailla vietettyihin.
Päiviin,
 kun heinäseipäille heinät kerättiin
 ja maitoa villasukkaan piilotetusta lasipullosta pellolla juotiin.
Päiviin,
 jolloin polvet ruvilla kuljettiin.
Liian isoilla pyörillä uimaan sotkettiin.
Päiviin, 
joihin vinttikammarista noustiin, 
taas uutena, totaalisen vapaana aamuna.
Päiviin,
 joiden iltoina uni tuli viileissä pellavalakanoissa heti.





torstai 20. kesäkuuta 2019

perjantai 14. kesäkuuta 2019



Tuulen suhina kuin lempeä musiikki tyynnyttää kiireisen mielen.
 Antaudu hiljaisuudelle.
 Ole myötä kuluvassa hetkessä.
 Luonto ympärilläsi on opettajanasi rauhaan ja harmoniaan.

(Positiivarit/Kesäheinä)


Muistathan itseäsi hemmotella,
ja ystävien kanssa tanssahdella,
kesäisessä luonnossa vaellella
ja ennen kaikkea tehdä sen kaiken
koko sydämestä ja antaumuksella!

(anonyymi)


Ruoho vihertää, kukat kukkii,
kohta juostaan ilman sukkii.
Viikot täynnä valoisia öitä,
suu ja silmät täynnä ötököitä,
silti, ihana kesä!

(anonyymi)


Ihanaa viikonloppua! <3

torstai 13. kesäkuuta 2019


Pihapiirissämme maalla pesii kaksi västäräkki pariskuntaa,
kaksi tervapääsky pariskuntaa,
Punarinta pariskunta, räksä pariskunta,
pikkuvarpus pariskunta, sinitiaispariskunta,
kirjosieppo pariskunta,
ja varmasti moni muukin.
Västäräkit ovat melko seurallisia, punarinta piilottelee minua milloin missäkin
 kun yritän saada sitä kuvaan.
Kaikkensa jo antaneita, haalistuneita ja repaleisia nokkosperhosia näkyi myös paljon.
Ja pörinää ja surinaa lupiineissa ja muissa kukissa!













keskiviikko 12. kesäkuuta 2019


Valoisissa kesäöissä se hyvä puoli,
että riistakamera-kuvatkin selkeitä.





 Pidän hurjasti siitä vapaudentunteesta maalla,
kun voi astua ovesta ulos ja kävellä suoraan metsään.
Halasin pitkään voimapuu mäntyäni,
joka kasvaa korkealla kallion kupeessa.
Oli kova tuuli ja sain siihen erittäin vahvan yhteyden,
 kun seisoin sen juurilla kädet rungon ympärillä.
Suuri korkea puu huojui hiljaa tuulessa ja tunsin, kuinka sen juuret jalkojeni alla
olivat vahvat ja sitkeät.


 Tämä pari puhuttelee minua joka kerta kun sen näen.
Yhdessä on kasvettu ja yhdessä kaaduttu.
Tiukassa syleilyssä vielä maassakin.


maanantai 10. kesäkuuta 2019


Koska sanalliset lahjani eivät riitä kertomaan siitä, 
mitä olen viikossa nähnyt ja miltä on sielussani tuntunut,
toivoisin pystyväni siirtämään tänne blogiin suoraa dataa sisimmistäni.


Vaikka lupiinikin kuuluu haitallisiin vieraslajeihin,
en voi sille mitään, että tykkään siitä kuinka se tähän aikaan 
vuodesta peittää pihamaasta osan pellon laidassa.
Yritän pitää sen kuitenkin aisoissa,
 katkomalla kukat kompostiin kun ne ovat alkaneet kuihtua,
ennen siementämistä.


Löysin hauskan retroamppelin vajan uumenista.


Eturivin paikat. 


En kyllästy ihastelemaan metsäkurjenpolven kukkia vastavalossa,
vihreää vasten.


 Tänä kesänä pihanurmikon ajaminen jäi myöhäiseen ja kompostimme (vanha AIV)
sai komean ruohokuorrutteen.


Viritimme minulle myös uuden mietiskelypaikan,
kunnes huomasin, että samassa oksassa ylempänä on räksän pesä.
Kiikku jää myöhempään käyttöön.


Viime syksynä, viimeisellä reissulla maalle,
kaivoin ruukkukasville lähteissäni kuopan kukkapenkin viereen,
kun en raaskinut sitä jättää pihalle ruukkuun kuolemaan.
Ylläri olikin iloinen,
 kun se oli täysissä voimissaan ja tehnyt vieläpä kukatkin lehtien päihin.
  

 Hellepäivien jälkeen tiedän nyt, mikä on minun mielestäni kaikkein ihanin kesäsää.
Sininen taivas, poutapilviä, pieni kesätuuli ja asteita maksimissaan 25+.


 Nyt on niin paljon runsasta kesäkauneutta, 
että pitkät tovit viihtyy vain istuen ja ihastellen.


Mutta tuli sitä puuhasteltuakin.
Puhelinkopiksi isännän nimittämä miniminikasvihuoneeni.
Vanhoista hilseilevistä ikkunoista tehty, yhden laatikon mentävä koti tomaatintaimilleni.
Minusta hieno ja asiansa ajava, isännän vinon naureskelun kohde.
Suostui sentään auttamaan kokoamisessa,
vaikkei insinöörinä niin perustakaan tällaisista "kyhäelmistä".






Minulla oli selkeä idea myös katon suhteen.
Takaosaan jäävästä aukosta sade pääsee kastelemaan multaa
kun en ole paikalla, runtelematta taimia kuitenkaan suuremmin.


Tässä taimet vasta odottelivat porstuassa pääsyä uuteen kotiinsa.


Lupiineja jopa kehoitetaan nyt keräämään maljakkoon!


 Kotiin vietäväksi keräsin myös kukkakimpun.


Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019


Aamupuuroja, mullan vaihtoa kasveille, nurkkien mylläystä, irtaimen eteenpäin pistämistä, lapsen hyvästelemistä reissuun, apatiaa, energiapiikkejä, lenkkejä luonnossa, onnentunteita, kauneudesta pakahtumista, suunnitelmia, itseensä kyllästymistä, liikutuksen kyyneleitä, ahaa-elämyksiä, metsäkellintä-kirjaan syventymistä, ihmettelyä, että syönkö todella omia tomaatteja tänä kesänä kun taimet kasvavat niin hitaasti, monta ilahtumista toisten blogeissa, upeita postauksia, sisäänpäin syytöksiä, kun itse ei nyt oikein saa irti, kiihkeää odottelua maalle pääsyyn, huomenna, ihanaa, ajatus siitä kuinka pidän poluista, polut muodostuvat metsiin ja niistä tietää, että tuhannesti on kuljettu, tuoksusta nautittu ja rauhoituttu, muutkin kuin vain minä, onnistumisen tunteita tämän kesän lintukuvista, kuin vihdoin pysähtyisivät minunkin kuviini tarkennuksen ajaksi, usean vuoden epätarkkojen jälkeen,.
Näitä ja muita mietiskellyt.
Nyt ajatukset jo huomisessa ruohonleikkuussa.

Ihanaa kesäistä uutta viikkoa!<3