Hyvää Kalevalan,suomalaisen kulttuurin päivää!

Päätin,että tänään keskityn kivoihin asioihin.

Vaikkei tuo patsas ensimmäisessä kuvassa niinkään suomalaiseen kulttuuriin kuulu,

se antaa itselleni rauhantunnetta pelkkänä esineenä.

Kuvailin heti aamusta auringonläikkiä täällä pienessä kodissani,

joka on minulle hyvin tärkeä rauhan ja turvan tyyssija.

Omat valitut esineet,taide ja pieni tila,

jonka yleisilme antaa itselleni voimaa ja viihtyvyyden tunnetta.

Pieni pala ominta omaa tässä suuressa maailmassa.

Tyttäreltä luvan kysyttyäni,

jaan tässä yhteydessä myös pienen videon henkilöstä,

joka on tuonut elämääni niin paljon rakkaudentunnetta,

että sitä on edes vaikea kuvailla sanoin.

Sopii hyvin tähän kultturelliseen päivään.

Videolla pieni, 1,5 vuotias kullannuppuni osoittaa,

kuinka kulttuureihin tutustuminen alkaa jo hyvin pienenä.

Intensiivisen valintaprosessin jälkeen lukuun näyttää valikoituvan 

Läckbergin majakanvartija.

😊

Tätäkin videota katsoessani,tämä mummi on kuin se emoji,

jossa hymynaaman ympärillä sydämet sinkoilevat.

Pieni lapsi on niin suloisen viaton touhuissaan.

 

Päätin,etten kasvata tänä vuonna tomaatteja.

Edellisten parin vuoden yritykset ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia,

mutta,myönnettävä on,ei kovinkaan satoisia.

Vaikkakin ne pari itsekasvatettua tomaattia on maistunut maailman makoisimmilta,

ajattelin,ettei kasvatus ole ollut väärtti.

Kuinka ollakkaan,

huomaan tiristäneeni jo kahdesta eri kirsikkatomaattilajikkeesta siemenet talteen kuivumaan.

Ehkä yritän vielä kerran ja aloitan idätyksen kuukautta aiemmin.

Juuri sen kuukauden edelliset raakileet olisivat tarvineet kypsymiseen varsissaan,

eikä lautasella tai sanomalehden sisällä.

Ja se idättäminen itse on prosessi,joka saa sydämen läpättämään kevään alkamisesta.

Ne pienet hennonvihreät taimet!

Edessä on myös suuri kunnonkohennus.

Kunto on romahtanut näinä viikkoina,

kun ulkoilu on ollut mahdotonta liukkaiden kelien tähden.

En osaa luottaa edes nastoihin niin, että kävelisin itselleni tyypillistä,

ripeää ja kuntoani ylläpitävää vauhtia.

Ylämäet,joita yleensä kiipeän metsäteillä tarkoituksella,

saadakseni sykkeen nousemaan,

ovat olleet menemätön paikka.

Koska niitä ei talvihuolleta,

 jään päällä ei ole ollut edes hiekkaa.

Olen passivoitunut selvästi rutiiniulkoilujen puutteesta muutenkin,

koska pitkät kävelyretket luonnossa on omin liikuntamuotoni.

En ole saanut aikaiseksi korvata sitä muulla liikunnalla kotioloissa.

Haaveksin jo siitäkin kun lumet ovat sulaneet,

ja saa kevyet lenkkarit jalkaan raskaiden talvinilkkureiden ja piikkien jälkeen.

Luultavasti kävelen päivittäin maailman ääriin pelkästä ilosta,kun se aika koittaa!

Huomenna alkaa maaliskuu!

Eli kevät!

Olisivatpa nämä pitkään odotetut,tulevat kevät ja kesä,aivan tavalliset.

Aivan tuiki tavalliset,ihanat,kevät ja kesä,

kaikille.

Näihin toiveisiin,mukavaa alkavaa viikkoa!

❤

Mutsimuikkusen ikkunoista avautui aivan mahtavat talviset näkymät joitakin päiviä sitten,

kun kävin hänen luonaan.

Äiti asuu korkealla mäennyppylällä,

kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja näkymät ovat merelle päin

 ja toiselta puolelta silmänkantamattomiin Espoon uumeniin.

Kuvat kertovat totuuden,

mutta ovat samalla kuin optista harhaa.

Aivan kuin katsoja olisi erämaassa,

vaikkakin kuvat on otettu zoomaten kerrostalon ikkunoista lähiössä.

Äidin rattona on olohuoneen parvekkeenikkunasta näkyvä,korkean koivun latvusto.

Hän saa seurata lintuja istuessaan sohvallaan olohuoneessa.

Usein saan kuulla variksista,harakoista,tilhiparvista ja muista linnuista.

Nytkin utelias varis lennähti siihen katsomaan heti sen jälkeen,

kun olin poistunut parvekkeelta kuvailemasta.

Lunta on taas tullut.

Ei ole kuin pari päivää näistäkään kuvista,

joskin tällä hetkellä kahlaamme taas pluskeleillä valtavissa loskakasoissa.

En muista toista talvea lähivuosina,

jolloin olisi säät näin muuttuneet päivittäin edestakaisin.

Raskaita aikoja elämme,

säät ovat pieniä murheita.

On jotenkin lamaantunut ja epäuskoinen tunnelma.

Juuri kun alkoi hieman hellittää korona-ahdistus,

 ja uskalsi jo herätellä pieniä toiveikkaita ajatuksia paluusta normaalinpaan aikaan,

syttyy Euroopassa sota.

Voi vain uumoilla ihmisten ja varsinkin nuorten mielenterveyskapasiteetin kestokykyä.

Ajatukset Ukrainan kansassa,

joka siellä eleli jokapäiväistä elämäänsä,

aivan niin kuin mekin täällä,

ja sitten aloitetaan raskas hyökkäys joka puolelta rajoja.

Niin raukkamainen ja laskelmoitu,

juuri tähän tilanteeseen optimoitu isku.

Kun maailma toipuu koronasta,

kun se on hauras ja haavoittuvainen.

Istuttu neuvottelupöydissä ja samaan aikaan organisoitu iskua.

Varmasti mietitty tarkkaan joidenkin EU-maiden riippuvuutta esimerkiksi Venäjän tuottamasta energiasta.

Jos on kuuskymppisen unenlahjat huterat muutenkin,

pari yötä tässä on jo huhuiltu nukkumatin perään tämänkin asian tiimoilta.

Lapset käskevät rauhoittumaan,

mutta minä olen syntynyt 18 vuotta sodan loppumisen jälkeen,

se vaan on tuolla ihon alla se pelko.

Mutta,

kevättä kohti!

Usko ja toivo on säilytettävä,

toivo paremmasta huomisesta.

Toivo etenkin nuorison uudenlaisesta ajattelukyvystä,

tehdä tästä maailmasta parempi paikka.

❤

"People say nothing's impossible,but I do nothing everyday".

Winnie the Pooh

Jää hyvästi jää.

Älä jää.

En jäänteitäsi kaipaamaan jää.

Sula jää,

häädä hyvä maaliskuu jää!

 

Tällaisia pyörittelin mielessäni,

kun kaihoisasti katselin ikkunasta aurinkoista säätä.

Mutta,kulkuväylät kiiltelivät puhtaasta jäästä...

Ei uskoisi,että tämän sanon,

mutta onneksi ilmeisesti tulossa rutkasti lunta huomenna.

Ehkä se levittää jään päälle taas kuljettavan keton.

Jos ei harmittavan liukasta keliä oteta lukuun,

(toivun noidannuolesta,enkä uskalla mennä ottamaan riskiä,

että selkä nytkähtää liukastumisen tähden)

niin tämä ollut kyllä huomioitava viikonloppu monelta kantilta.

Aivan mahtava saldo olympialaisista suomalaisilla.

Sisko sanoi hyvin,että mentiin Norjankin ohi kultamitalleissa,

kun jokainen Leijona sen kirkkaimman mitalin kaulaansa sai.

Olihan huikea aikainen aamu!

Sain aivan ihanan ystävänpäiväkortin aiemmin.

Rakastan puita,

ja tässä kortissa-pikku tonttusten lisäksi,oli niin mielenkiintoinen teksti katajasta,

että pakkohan se on täällä jakaa.

Lauantaina,saunapäivänä,päätin nauttia fetasalaatin lounaaksi.

Tarkoitus oli tasoittaa kaloreita iltaa varten.

Halusin kokeilla kasvispohjaista juustoraastetta saunanjälkeiseen pizzaan.

Salaattiin laitoin valkosipulikrutonkien lisäksi vielä pari paloiteltua kalapuikkoa,

joten tuli siihenkin niitä hiilareita jonkin verran.

Pizzaan tein tuoretomaattikastikkeen sekoittamalla tomaattipyreen sekaan hiukan oliiviöljyä,basilikaa ja valkosipulia,suolaa ja hyppysellisen sokeria.

Pizzaan viipaloin pakkasesta pari joulukinkun siivua,

pojan Kreetalta lähettämiä oliiveja, kuivattuja herkkutatteja liotettuina, oreganoa.

Ja sitten siihen kasvispohjaiseen juuston korvikkeeseen...

Paistoin pizzaa aluksi muiden täytteiden kanssa melkein valmiiksi,

otin uunista ja lisäsin raasteen,suljin uunin ja annoin hetken vielä muhia jälkilämmössä.

Ja tuota noin...

Se mielikuva pehmeästä, sulaneesta juustosta ei tässä nyt oikein toteutunut.

Hyvin mielelläni kokeilen maitoa ja lihaa korvaavia tuotteita,

mutta pizzaan laitan kyllä vastedes ihan ehtaa juustoa,

sen harvan kerran kun sitä teen.😉

Tämä juustonkorvike jäi kovaksi kalvoksi pizzan pintaan.

Ihan syötävää silti,ei siinä.

Kuuskymppisen turvonneet silmäluomet ilkkuivat aamupeilistä kuudelta,

kun herätyskello ilmoitti finaalilätkän alkavan,

"että söit sitten illalla suolaista pizzaa".

Laitoin suurimman osan tänään pakkaseen ja tein itselleni yhden herkkuruoistani,

lämpimän salaatin kahdesta perunasta,kahdesta porkkanasta,kahdesta parsakaalinkukinnosta ja kahdesta kananmunasta.

Kylkeen fetaa ja päälle oliiviöljy-sitruuna kastike.

Eilen oli mahtava iltataivas!

Hyvä Leijonat!🥇🇫🇮

Mukavaa alkavaa viikkoa!

❤

 

Seurasin tänään tuota harmautta ja sakeaa lumisadetta ikkunasta,

pyysin isän budhalta mielenvoimaa ja sietokyky-toleranssia.

Sitten aloin katsoa kesävideoitani ja jopas tuli kiva fiilis!

Muistatko, miltä kuulostaa kun tuuli havisee puiden lehdissä?

⬇️

Viikonjatkoja!

☮

Jos lähtisi kaivamaan ja tutkimaan tätä Espoon tämänhetkistä lumipeitettä samalla tavoin,

kuin arkeologi tutkii maakerrostumia,

sieltä paljastuisi jos jokunen sula ja pakkaskerros päällekkäin.

Toissapäivänä luisteltiin ystävättären kanssa kävelytiellä eteenpäin,

eileniltaisen lumipyryn jälkeen tänään oli taas hyvä kävellä ja aurinkokin paistoi upeasti!

Sää on muuttunut varmasti ainakin viisi kertaa viikon aikana.

Voi mahotonta,mitä konserttia tiaiset tänään pitivät!

Puiden oksilta tippuivat vesipisarat auringon sulattaessa lunta,

ja maassa uusi lumi oli röpelöllä puiden ympäriltä,vesipisaroiden tippuessa sinne.

Tämä talvi on omasta mielestäni ollut to-del-la pitkä.

Ehkä vaikutusta sillä,että on kaksi raskasta koronavuotta takana,

ja siitä johtuen ollut elämä erilaista ja erikoista.

Nyt ollaan kuitenkin aivan ensimmäisen kevätkuukauden korvilla.

Omissa ajatuksissani edessäni häämöttää kaunis turkoosi pariovi,

jonka luo ihan kohta pääsen,

kunhan hetken vielä jaksan kulkea.

Ihan kohta saan avata lukon,

kääntää kahvasta ja työntää ovet syrjään rehvakkaasti,

yhdellä heilautuksella.

Sieltä oven takaa paljastuu sitten se pikkuhiljaa vihertyvä kevät,

lintuauroja lentää ovinäkymän taustalla ja aurinko paistaa!

Huokaisen syvään ja astun ovesta sisään alkukevään maisemaan,

riisun ja heilautan talvitakin olkani yli ja otan pari juoksuaskelta ja huudan

JIPPII!!!

Vielä hetki kuitenkin ihastellaan pupujen jälkiä lopputalven hangilla,

pitkiä varjoja pajukoissa.

Sää jälleen muuttumassa harmaaksi iltaa kohti mentäessä,

huominen keli taas uusi yllätys.

Mukavaa viikon jatkoa!

❤

Onhan tämä helmikuun sää ollut melko fantastinen!

Hyvä kun pääsee kameran kanssa eteenpäin kävelylenkeillään.

Aurinko paistoi takaani ja oli pakko pysähdellä jatkuvasti katsomaan,

miltä jo ohitettu maisema näytti pidemmältä.

Punaiset posket ja virkistynyt mieli,

kummatkin kotiinvietäväksi ulkoilun jälkeen.

Eilisen,kolmannen koronarokotuksen jäljiltä hiukka hönttä olo tänään,

joten virkistyin näitä eilisiä kuvia plärätessäni tänne.

Ensimmäisestä rokotuksesta en saanut mitään tuntemuksia,

toisesta lievän päänsäryn ja etovan olon ja pistokohta kipeytyi vähän.

Sama nyt kolmannen kanssa,ilman sitä käden kipeytymistä.

Vertaisin tätä tuntemusta aamupahoinvointiin raskaana ollessa.

Keskimmäisen rokotuksen kanssa kesti ensimmäisen illan,

tällä kertaa vielä seuraavankin päivän.

Hieman huolestuneena katselen säätiedotteita,

että vievätkö tulevat lauhat taas mennessään tämän talven ihmemaan.

Jos näin,niin jatkaisi sitten suorilta kunnolla keväistymään,

kelien edestakaisin sahaaminen ei ole kivaa.

Kyllä minä mielelläni pitäisin tämän vallitsevan sään helmikuun ajan.

 

 

Loppukevennyksenä.

Paljastus...

Eräs nimeltä mainitsematon,amerikkalainen julkkis on salalomalla ihastelemassa kunnon talvea Suomessa!

Hienotunteisesti kävelin ohi,kun hän yritti piilotella lumikinoksen takana.

Toisiakin räpsyripsiä kohtasin.

Mukavaa helmikuista viikonloppua!

❤