Sanotaan,että silmät on sielun peili.
Mietiskelin,että tämä toimii toisinkin päin.
Että mitä ne silmät näkevätkään,
se heijastuu sieluun.
Pääasiallisesti se on se kaikki kaunis ja ihana,
se saa sieluni kehräämään.
Luonto on ehtymätön aarrearkku saada sielunsa helisemään,
ravita se ja voida hyvin.
Sitten on niitä surun aiheita,
murheenkryynejä.
Kellekään blogiani pidempään seuranneelle ei liene epäselvää,
että rakastan puita ja metsää.
Joka ikinen päivä kun ulkoillessani kuljen kohdan ohi,
jossa vain reilu vuosi sitten kasvoi valtava,vanha kuusi,suren hieman.
Ja samalla tervehdin sen koivuystävää.
Me molemmat muistamme kuusen.
Minä sen upeat pitkät ja havuista raskaat oksat.
Sen kuinka oravat kirmasivat sen paksua runkoa pitkin,
ja varikset ja harakat levähtivät sen oksilla.
Koivulla on vieläkin runkomuisto ystävästään,
se on siinä vieressä kasvanut kunnioittaen kuusen
oksien ulottuvuutta ja väistänyt niitä niin,
että on kasvattanut omaa runkoaan hiukan kaarelle.
Minä näen tuon vanhan kuusen siinä vieläkin mielessäni.
Enkä ymmärrä,miksi se oli yhtenä kauniina päivänä
kaadettu.
Sen kannosta-noin metrin halkaisijaltaan,
näki,
että se oli täysin terve puu.
Alla kuva kohdasta,jossa kuusesta enää kanto,
kahden hiekkatien risteyksessä ja sen kaarelle kasvanut ystäväkoivu,
joka näyttää niin yksinäiseltä siinä itsekseen.
Paikallislehdestä näen,kuinka elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo istuu kotitalonsa edustalla, suuren haapapuun kannolla.
Häntä on raivostuttanut ja varmasti surettanutkin haapametsikön kaataminen kotinsa edustalta,ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta.
Itse asiassa hän jutun mukaan pitää tekoa ympäristörikoksena.
Jutussa kerrotaan,kuinka kaupungilta oli vastattu,
että haavat oli kaadettu ennaltaehkäisevästi,ettei liito-orava pesiydy alueelle,
koska siihen on vuosien päähän suunniteltu rakentamista.
Siis mitä hem...ttiä!
Pistää niin vihaksi tämä Espoon rakentamishysteria.
Mitä hyötyä on liito-oravan suojelusta,
jos siltä viedään tarkoituksella koti -ja levähdyspuut,
ennen kuin se riiviö ja kiusankappale(asenne näköjään) ehtii paikalle?
Tämäkö nyt on löydetty kikkakakkoseksi,
että kaadetaanpa Espoosta kaikki haavat ennaltaehkäisevästi,
että saadaan rakentaa lisää ja lisää,
eikä mokoma liito-orava pääse estämään hanketta.
Kuinka ollakaan,
Saunalahteen on samaan aikaan ilmestynyt kaupungin info-lappusia,
jokaikisen kaupungin omistaman metsäpläntin viereen.
Kuviin on punaisella merkitty jokaisen alueen hoitokohdat.
Alla oleva kotini viereisen metsäpläntin osalta.
Onko tässä ehkä joku haapapuiden etsiminen ja "hoidollinen"
toimenpide kyseessä...ehkä ei,ken tietää.
Mielenkiinnolla ja kauhulla jään seuraamaan tilannetta.
Infolapun tavoite-kohta saa omat kulmani kyllä kieltämättä nousemaan.
Elinvoimainen ja turvallinen metsä.
Miksi en jaksa enää uskoa,
että tässä on kyse metsän elinvoiman säilymisen tavoittelusta.
Myönnän,että minusta on tullut hiukan skeptinen sen suhteen,
että luonnon eteen haluttaisi oikeasti tehdä jotain ilman taka-ajatuksia,
varsinkaan täällä pääkaupunkiseudulla.
Mutta joulu!
Joulu on jo kovin lähellä!
Ihanaa,minun pienen,kaksivuotiaan lapsenlapseni kolmas joulu.
Olen varta vasten häntä varten koonnut tontut ja muut matalalle pöydälle,
mummin luona niillä saa leikkiä.
En vissiin koskaan ole laittanut joulua esille näin aikaisin,
heti joulukuun alussa.
Tänä vuonna se kuitenkin tuntui hyvältä.
Tänään leikkasin ja liimasin inspisvihkoonkin joulukuun ensimmäisen sommitelman.
Koskaan ei tiedä,mikä fiilis ja värit vievät mennessään.
Tänään metsä ja pastellisävyt inspiroivat.
Hyvää joulukuun jatkoa ja huomista Itsenäisyyspäivää!
Näinä päivinä itsenäisyys tuntuu vieläkin tärkeämmältä.
Voi hyvin!
❤
