Nimipäivänsä lisäksi rakas Mirjam Matilda mummini olisi tänään viettänyt 100-vuotis syntymäpäiväänsä.
Hyvää Wappua,nimi-ja syntymäpäivää mummi! <3
Kuvassa suruinen pikkuminä mummin sylissä lähtökuopissa mummolasta kotia kohti Helsinkiin.

Pienenpieni täydellinen kukkanen asfalttiviidakossa.Siemen jostain siihen betonin rakoon lennähtänyt.

Jotenkin tuntuu ihan vapultakin.

Lukemassani kirjassa päähenkilö nauttii keväisestä, raikkaasta tuulesta.Kirjailija kuvaa tunnetta niin hienosti, että se siirtyy omaan elämääni.
Se on niin hassua, kuinka kirjojen henkilöiden tunnetiloja alkaa elää itse,uppoaa niin niihin tarinoihin.:)
Kuinka tänäänkin se kolea tuuli tuntui niin hienolta.Joku toinen hetki ei ehkä olisi tuntunut.
Marjapensaat parvekkeella tuottavat suurta iloa.Alkavat olla jo aika vehreät.

Toivotan lukijoilleni ihanan raikkaita tuulia ja hyvää Vappua!

Aamulla 2 ratikkaa odottaessani oli tunne, että joku tuijottaa! :D
Veteraaneille liput liehuivat komeasti kylmässä tuulessa.

Kotiin Espooseen työpäivän jälkeen päästyäni aurinko jo paistoi ja lämmitti suloisesti siniseltä taivaalta.

Ihanaa oli huomata, että uusia kukkalajeja alkaa nousta! <3

Toivotaan, että se lämpö sieltä viikonlopulla saapuu koko maahan!

Bloggeri kiukuttelee minulle taas...teksti pomppii miten sattuu.:)

Päätin karkoittaa kylmän sään harteiltani ja etsiä edellisien kesien rehevää vihreää ja auringon lämpimiä päiviä vanhoista kuvistani.
Juuri näissä tunnelmissa haluaisin nyt astella. <3
Ahvenanmaalle on kyllä päästävä uudestaan!
Vaahteramäen Eemeli voisi kopistella puukengissään vastaan tuolta mutkan takaa? :)

Lauantaisen, pienenhetkisen takatalven säikäyttämänä
en vähääkään välitä tästä viileästä säästä tänään.
Maisema näyttää kuitenkin "oikealta", eli keväiseltä! <3
Parvekkeen orvokit ja ikiperhosetkin iloisesti jatkavat kesän odotusta.
Eilen vielä ne ja pienet mustaviinimarjan lehdet näyttivät valkoista, lumista maisemaa vasten hiukan omituisilta...
Iloisena lähden ensi viikkoa kohti jo pelkästään siitä syystä, että tie vie taas maalle ja mummolaan viikon päästä, jeiiii! <3
Kuinkakohan kevät on siellä edennyt...

Pettymys.
Muistan, kuinka hihkuin huutomerkeillä ensilunta talvella.
Nyt en hihku.
Maan muuttuessa valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi en tahdo enää katsoa ulos ikkunastakaan.
Ei tätä.
Illalla ihastelin osteripilven kaunista helmeä.
Eilen kuvattu mustaviinimarjan lehtikin on kuin toisesta ajasta.
Hautaudun sohvan pohjalle katsomaan telkkaria ja päätän, että illemmalla kun katson, kaikki on sulanut jo pois ja saamme jatkaa kevättä.

Kuu-ukko katsoi minua suoraan silmiin, kun avasin ne aamulla.
Kuuraiset valkovuokot olivat painaneet päänsä yön kylmästä,raasut.
Aamupäivän kaunis ilma ja aurinko hävisivät taistelun ja jäivät uhkaavien tummien pilvien alle...lumihiutaleitakin katselimme toimiston ikkunasta laskeutuvan kadulla värjöttelevien niskaan.
Hyvää viikonloppua ja toiveita lämpimämmästä säästä! :)

Viileää ja vihreää.

Kylläpä on ollut holotna viime päivinä, vaikka aurinkokin välillä paistanut.
Tänään Mannerheimintiellä kuitenkin nurmi jo näin vihreää. :)
Espoon päässä sitten kuvailin muuta kohdalleni osuvaa keväistä.
Ihan tuli mieleeni hortat Kreetalla, nami nami.

Ulkona kasvien kasvukausi kohta voimakkaimmillaan.
Vaan täällä kotona ei asiat niin ole.
Ostin ehkä innostuksissani liian aikaisin kukkia.Silloin oli vielä melko pimeää ja harmaata. Joten verrattuna ostohetkeen ja nykytilaan, ero on aika surullinen.
Ostin edullisen laatikollisen (8 kpl) orvokkeja ihan tuossa joku aika sitten.Laitoin parvekkeelle ne värit, jotka eivät ihan mieleisiä olleet, ja jätin sisälle silmäniloksi ne hempeät.
No,alla nämä sisällä olevat.Kukat kuolevat samantien ja nypityt tikut vain ruukussa pystyssä.Ulkona olevat, pakkasöitäkin läpikäyneet ovat kukoistuksissaan.
Aikaisemmin ostin tuoksupelsrgonian upean näköisenä,vehreänä puskana.Tästä pystyssä enää yksi lehti, josta käydä hieromassa sormiin ihanaa sitruksen tuoksua.
Mårbackassa oli jo kaksi ihanaa vaaleanpunaista pallerokukintoa ja rehevät lehdet ostaessa.(tuossa minun baderollikuvassa)Se jo tuossa melkein kuoli kokonaan.Onneksi kevätvalo auttoi sen uuteen alkuun.
No,onneksi siskolta saama valkokäenkaali voi hyvin ja kukkii.Se on jo tottunut talviajan alakuloon ja uuden kevään kasvuryöhähdykseen.
Siskolta tuli korttikin tänään.Kuvasin sen tuossa viimeisten leikkokukkien vieressä, jotka isosta kimpusta ovat vielä älyissään. 
Ja uskomatonta, että huomenna on taas jo torstai! :)

Tuoksupelargonia

Mårbacka

Lauantain "hyväfiilis"-tankkauksella auringonpaisteessa ja lintukonsertissa jaksoi, kuin jaksoikin tämän pilvisen ja kolean maanantain.

Suunnattoman nautittavaa tämä valo (nyt aurinkokin jo pilkistelee) työpäivän jälkeen.
Ei tästä kauaa vielä ole, kun zombina istui pimeällä kotimatka-bussissa ja päivällisen jälkeen nukahti sohvalle elokuvaa katsomaan.

Helmi-Elina tuolla selvästi mietiskelee jo juhannustaikojaan.
Ja pikkueläinteni salainen kokous takuuvarmasti käsittelee myös tulevaa kesää.Hiljenevät heti, kun olen kohdalla, mutta supina jatkuu ohittaessani. :)
Joka kerta, kun mielessäni käy ajatus kesästä ja kaikesta tulevasta ihanasta, perhosparvi lehähtää lentoon vatsanpohjasta. <3

Sadepisarat aivan oikeat
ovat muodoltaan varsin soikeat.
Ne puiden oksilla pisaroivat
ja pilvet nuo pisarat luoksemme toivat.
Ei niihin nalle voi koskea,
ne koskettavat poskea.
Ja öisin sade itkee ja nyyhkii,
kun se ikkunaruutua ropisten pyyhkii.

-Kirjasta Uppo-Nalle ja merikarhun tytär-

Valkovuokkoa metsästämässä.

En ole asunut Saunalahdessa vielä kovin montaa vuotta.
Tänään tyttäreni matkusti Helsingistä äiteen kanssa tutustumaan hiukan uudelta suunnalta näihin lähimaastoihin.
Oli aivan ihana sää ja mukavaa seuraa käyskennellä ja tutkia tienoota.
Rannikolta sisämaahan päin ja takaisin.
Minun vakaa missioni oli nähdä kevään ensimmäinen valkovuokko, joka vielä ei kohdalleni ollut osunut.Kovin suurta löydöstä ei vieläkään eteemme sattunut, mutta tämä yksikin riitti. :)
Naureskelimme hauskaa, rouheista pihataidetta ja tapasimme myös jykevän pihavahdin ja ihan hulvattoman mainion kyltin porttinsa pielessä.

Kyllä taas oli todettava, että kaunis on kotimaa ja kevät ihanaa aikaa! <3

Olin viime keväänä onnesta ymmyrkäinen, kun n.40l säkissä kasvattamani mustaviinimarja ja karviainen kestivät talven yli parvekkeella.
No, viime talvi olikin leuto.
Tänä talvena oli pitkiäkin pakkasjaksoja, ja heitin jo toivoni, että pensaitteni juurakot kestäisivät ne pienessä määrässä multaa.

Kuinkas kävikään!
Saan tänäkin kesänä nauttia niiden vihreistä lehdistä betonia vasten ja ylpeänä noukkia pienen sadon.

Ai että minä nautin tästä kasvien heräämisestä talviuniltaan! :)
Ja kuinka kaunis oli iltataivaskin ja myöhemmin tuo maaginen kuu. 
Hyvää viikonloppua <3