Hei vaan täältä runsaudenpulalasta! :)
Ihastelen ihmisten valoisia ja suuria asuntoja, joissa kaikki on niin kauniisti harmoniassa ja järjestyksessä.Ja vaikka tavaraakin on, nekin näyttävät löytäneen juuri oikean paikkansa.
Minulla vallitsee täällä kieltämättä aika Villa Villekulla! :)
Ja silti se on juuri oikeanlaista hallittua kaaosta. Minulle.
Masentuisin askeettisesti sisustetussa kodissa.
Minun ympärilläni on oltava boheemeja ratkaisuja ja paljon silmänruokaa.
Ja sitä toden totta on.:)
Kuka voisi kävellä ohi 2e.n kauniin posliinikulhon?
Tiedän, moni muu. :)
Minä en, valitettavasti.
Sielunisilmin jo näin sille tarkoituksen.
Olisiko sopivampaa alulautasta mårbackalle kesällä...
Onneksi kyllästynkin nopeasti,joten tällaisesta arkisesta "pakko ostaa"- tavarasta luovun suruitta ja panen kiertoon.
Monasti treffaan ihmisiä Tori.fi-merkeissä niin, että yhdelle vien itse myymäni ja samalla rahalla noudan jotain uutta itselleni toiselta.Tällä lailla tuntuu oikeastaan, kuin ei rahaa kuluttaisikaan.Enkä juurikaan osta uutta.Tämä koskee vaatteitakin.Kirppikset ja torit ovat minun butiikkejani.
Ja talven jälkeen sitä haluaa hiukan (itselle) uutta ja raikasta ympärilleen, kun on pitkän pimeän tuijotellut samoja.
Viime viikonloppuna löysin myös Länsiväylä-lehdestä kivan artikkelin.
Liputin sille! :D
Ihana aurinko!!!! <3
Turhakin tavara voi olla tärkeä, mä olen samaa mieltä, joskus jokin tavara vain on kaunis tai siinä on muisto, jostakin ihmisestä, haluaa vaalia sitä tavaraa, pitää hyvää huolta.
VastaaPoistaMä en myöskään voisi asua askeettisessa kodissa, vaikka välillä ajatuksen tasolla haaveilen tilasta joka olisi avara, jossa voisi vain olla hiljaa istuen luontoa ihaillen, mutta ehkä tarvitsisi isomman kodin, jotta sellaisen tilan voisi mahduttaa kotiin, koti muuten mielestäni saa rönsytä, olla sennäköinen, että siellä asutaan, että siellä voi tehdä juttuja.
Ihanat kukat!
Minäkin haaveilen isommasta tilasta.Mummonmökistä, jossa olisi enemmän huoneita, ja voisi tätä omaa sisustustyyliään laitella hiukan väljemmin.<3 Joku tuollainen valoisa vähätavaraisempi huone siellä olisi ihana, vain näkymä ulos pelloille ja metsään, joku mukava iso pehmeä laiskanlinna vaan ja kasveja ja pönttöuuni syksympää varten, ah!
PoistaKiitos himalainen! <3
Kyllä mårbacka pelakuu sai kauniin alulautasen. Ja kukat ovat kerrassaan ihanan väriset!!
VastaaPoistaEhkä jonkinlaista kevätsiivousta meikäläisen kaapit kaipaisivat, mutta ihan tuohon Konmari metodiin en pysty:)
Toivottavasti aurinko hellii meitä vielä viikonloppunakin!
Ajatella, oli tarjolla myös vaaleanpunaisena tämä sama kimppu, mutta päädyin tähän väriin. Tuli jotenkin niin kesäiset, tuon sävyiset krassit mieleen. :)
PoistaMinäkin kyllä siivoilen kaappeja ja järjestelen, ja edelleen riittää työsarkaa.Mutta tosiaan,aivan toivotonta Konmareilla, kun on niin paljon, mikä on ns. turhaa, mutta kuitenkin tärkeää.Esim.kun iskee inspis, on mistä ruveta askartelemaan.Silloin on niin kiva kaivella tarpeita, levitellä niitä ja mallailla keskenään.
Toivotaan sitä aurinkoa myös viikonlopulle!Vähän huonolta näyttää, mutta voihan se muuttua vielä. Kiitos Sirpa!
Samaa mieltä olen, että turhakin tavara voi olla tärkeä, eikä tunnearvoa voi mitata rahassa. Itselläni on yksi taulu ja muutama esine, jotka eivät rahallisesti ole paljonkaan arvoisia, mutta joista voin varmuudella sanoa, etten luovu niistä koskaan. Niihin sisältyy valtavasti hyviä muistoja ja ne herättävät minussa vahvoja, positiivisia tunteita.
VastaaPoistaMinä olen haaveillut viimeiset 16 vuotta isommasta asunnosta, kun aina on ollut liian vähän huoneita ja muutenkin ahdasta. Yksityisyydestäkin on saanut vain haaveilla ;)
Nyt kun kaikki lapset asuvat omissa kodeissaan, haaveilen "enää" pienestä torpasta meren tai Saimaan rannalla. Se voisi ollakin aika askeettinen, sillä ympäröivä luonto ja torpan sijainti tekisivät jo itsessään siitä romantiikan tyyssijan.
Tällaisia hömppiä haaveita ja ajatuksia tällä kertaa ;)
Nuo kauniit kukat ovat kuin aurinkoja!
Valon voimaa viikkoosi ♥
Kiitos Ansku! <3 Ei ollenkaan hömppiä haaveita!Toivon sydämestäni, että sinun ja kipparisi tie vie sinne unelmiesi torppaan joku päivä! :)Itsekkin uskon vielä herääväni maaseudulla joku kaunis päivä.Siis ihan omassa mummonmökissäni.Minä kun en ikinä ole omistanut asuntoa.Äidin luota Kreikkaan nuorena tyttönä ja sieltä palatessa vuokralla ollut.Tuntuisi niin ihanalta ajatella, että tämä on minun.Ihan ikiomani.Ja taustalla siintäisi pellot, metsät ja ehkä järvi tai merikin.Saisi laittaa niinkuin haluaisi, eikä tarvitsisi ottaa sääntöjä huomioon.Innostuin taas oikein tästä unelmasta tässä kirjoittaessani. :)
Poista♥
PoistaSama täällä....ihailen blogeissa kauniita harmonisia ja minimalistisia koteja, mutta en usko niissä itse viihtyväni. Vaikka nyt pienempään jotiin muutettaessa olen (joutunut) paljosta luopunut, tavaraa on edelleen. Eniten harmittaa vanhojen huonekalujen eteenpäin laittaminen, mutta onneksi ovat suvussa....tyttäressäni asuu samanhenkinen kotoilija...:)
VastaaPoistaMinäkin pistin kovasti tavaraa ja huonekaluja kiertoon, kun muutin isommasta tähän nykyiseen pienempään, kun tytär muutti omilleen ja poikakin oli Kreikassa reilun vuoden.
PoistaMutta on sitä tavaraa vieläkin.Minkäs ihminen luonteelleen voi?Lohduttavaa kuulla, että on meitä muitakin! :)