Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää!
Itseltäni ei heti suomenkielinen lukeminen lopu...
Minulla on menossa Enni Mustonen-kausi kiihkeimmillään.
Yksi sarja luettu, toinen viimeistä osaa vaille nautittu ja sitten hänen kirjoittamiinsa seuraaviin seikkailuihin. :)
Onneksi työkaverilla Enniä kirjakaupalla,saan lainaksi lukunautintoa pitkälle kesään.

Olen mietiskellyt paljon myös kädentaitoja näinä päivinä.
Muistojen lisäksi meistä jokaisesta tänne jää konkreettistakin tuleville sukupolville, kättemme jälkenä.

Mirjam-Matilda mummoni ja Villepapan siskon hienot käsityöt.Äidin isoisän pärekorit,Villepapan puuastiat.
Isänisän, merimiehen upeat päiväkirjat kuvineen.
Isäni pula-aikana lapsena itsetehdyt poikain sotalelut.Jokaisella tikarillakin on karamellipaperinen tuppensa.
Edellämainittujen kautta omiin lapsiini siirtyneet kättentaidot.
Tyttäreni huima piirustus ja käsityötaito.
Poikani upeat graafiset kuviot,origamit ja piirustustaito.
Ei minulla itsellänikään ihan keskellä kättä peukalo ole,jätän
kyllä jälkeeni jos jonkinmoista itsetehtyä.

Arvostan kädentaitoja huimiin korkeuksiin.
Joskus kirppareilta löytöjä tehdessäni koen ristiriitaisia tunteita.
Samalla, kun iloitsen edullisesta löydöstäni, hiukan hävettääkin kun ymmärtää, kuinka paljon vaivaa ja taitoa löytö on vaatinut.
Ja nyt se myydään parilla kolikolla.

Itselleni näistä sydämelleni arvokkaista,sukuni käsitöistä on ihan mahdoton luopua.Tuntuu, kuin antaisi pois jotain hyvin rakasta.
Toisaalta ymmärrän myös hyvin ihmisiä, jotka eivät kiinny tavaroihin ja lahjoittavat eteenpäin,jos kokevat jonkun toisen sitä vielä enemmän vaalivan ja arvostavan.

Hyvää viikonloppua!