Tämä oli taas yksi niistä päivistä...
Ja myös yksi niistä päivistä, jolloin ymmärrän taas niin hyvin tämän blogimaailman antaman voiman ja hienouden.
Vaikka te kaikki ihanat naiset olette siellä ruudun takana usein tuntuu, että olette ihan oikeita, hyviä ystäviä.
Stressipäivän ruokkiksella päätin vilkaista blogeja, josko niistä saisi tsemppiä loppupäivään.
"Bäng"! Seijan hetken heijastuksia blogissa ahmin Seijan sanoja, niin kauniita ja toivorikkaita. Seuraavaksi Anskun Tuulta ja Tyrskyjä. Juuri kun kaipaat lempiväriä keltaista kuin hukkuva, Ansku tarjoili sitä koko sivullisen. Hilu Maatiaiskanasen Elämää
blogissa taas nostatti hymyn ja sulatti niskajumin ihanien kanojensa kesälaidun kuvilla ja tarinoinnilla.Ninnun Kuvittelun ilo blogin symppis koirateos liikutti.

Nämä uudet postaukset kerkesin lukemaan ja ajattelin teitä kaikkia sydämeni lämmöllä.
Annoitte niin paljon voimaa.Kuinka tuntuikaan, että juuri tänään nämä postaukset osuivat ja upposivat.<3
Ja kuinka monet, monet kerrat olen saanut teistä joka ikisen postauksesta hyvää mieltä, jonkun punaisen langan päästä kiinni tai ihan vaan valtavaa visuaalista ja ajatelmallista mielihyvää.
Olen ikionnellinen teistä kaikista, kiitos! <3
Juhlin tänään blogiystävänpäivää hiukan etuajassa. :)

                                                                               Sunnuntain hiljaiset puut.

 Alkaisipa uusi viikko ihanasti. Jatkaisipa loppuunkin samalla tiellä.

Toisipa paljon hyvää mieltä.

Kuljettaisipa paikkoihin uusiin, niin sydämessä,mielessä kuin muutoinkin.

Antaisipa ihmisen olla onnellinen.

<3

Lauantain tajunnanvirtaa.
Minulla on täällä isännän luona, hänenkin koneelllaan paljon kuviani.
Olipa niitä mukava selailla. Nappasin tänne blogiin sieltä täältä pari, jotka sopivat tämän hetken tunnelmaani.

Aurinko antaa energiaa, ihan näin kuvassakin nähtynä? Voi mollukka, ikäväni kohde.

 Taas on kosteaa, märkää, harmaata, räntäistä ja sateista, jotenkin jo tutuksi käynyttä.

Alan tarvita kasvavassa määrin vaaleanvihreää. Vierailen kukkakaupoissa ja viherkasvi myymälöissä. Kunhan valon määrä vielä hiukan lisääntyy, aloitan ikkunalauta viljelyn.

Jotkut muistavat mummulan porstuan ikkunalla upeasti kukkineet Mårbacka-pelargoniani. Kesällä niin runsaat, talvella kuikuleiksi laihtuneet lehdistöt  työnsivät ilokseni yhden heiveröisen nupuston. Nyt nupuista on auennut nämä kauniit, joskin kalpeat kukat. Ei voi puhua Mårbackan tyypillisestä valtavasta kukkatertusta, mutta nämä ovat silti lupaus lähestyvästä keväästä.

Kävimme pienellä kirppari/ kierrätyskeskus kierroksella aamulla. Onneksi ei ollut liikennettä ja isäntä pystyi hiljentämään autolla niin , että sain valkohäntäpeuroista pari kuvaa. Seitsemän niitä nauhana hyppeli pellolla. Valkoiset pyllyt vain vilkkkuivat harmaudessa.

Kirkkonummen kirpparilta mukaani lähti omasta mielestäni niin suloinen pieni tuikkulyhty eurolla, vai olisiko ollut kahdella. Jännä juttu, että täällä isännän luona minulla pitää olla aina joku pieni naisellinen, oma juttu. Tänä viikonloppuna se on tämä lyhty. Muistan, että olen pienestä pitäen tehnyt kotoisan nurkan siihen, missä ikinä olenkin. Ihan pienilläkin jutuilla.Ostan myös ratokseni aina pari sisustuslehteä ja omassa kotiasussani kotiudun hyvin. :) Rentoudun täällä, koska mikään ei hoputa minua tekemään mitään.Täällä ei ole odottavia askareita. Tottakai mielelläni vuorotellen isännän kanssa kokkailen meille syötäviä ja autan pikkupuuhissa, mutta ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.
Kierrätyskeskuksesta löytyi myös pari kivaa juttua pikkurahalla. Niistä enemmän kun ne löytävät kotona paikkansa.

Oikein mukavaa viikonloppua täältä omasta rauhastani toivottelen! <3
Ensi viikon lopuilla saamme sitten pakkaset takaisin  tujumpina, jos ennusteet pitävät paikkansa.

Talvi tuli, talvi meni. Ei hätiä mitiä. Kyllä se sieltä vielä palaa. Otetaan pieni hetki keväisille ajatuksille tässä välissä. <3 

Uskon, etten ole ainoa jolta löytyy lipaston vetolaatikko, joka on vuosien saatossa täyttynyt "sälällä"?
Tänään otin tämän omani työn alle.
Lopputuloksena se, että heitin ainoastaan pari kuivattamaani vaahteranlehteä, muttereita ja pieniä nippeleitä pois...

Voisinko luopua isän maailmalta tuomista kiviesineistä, jotka tuntuvat niin ihanilta käteen?

Äitini kirjeistä isälleni kun olin pieni vauva ja olimme äidin kanssa kesällä mummulassa, isä Helsingissä. Isän pienistä metallirasioista,lapsuuteni ajan lehmien kellosta mummulasta,isän ja poikani piirustuksista,isän matkakertomusvihkoista?

                                                                   Ystävättären tekemistä savinapeista?

                                                                            Isäni lapsuuden vieteriautosta?

Vanhoista valokuvista? Tässä isäni sulhona ja kaverit ja veli ympärillä. Kaikki jo poistuneet keskuudestamme.

Löytämästämme saksanpähkinän kuoresta, ollessamme perheen kesken niitä keräämässä vuorilla Kreetalla? Ilmeisesti tikka oli sen naputtanut kaunismuotoisesta reiästä tyhjäksi. Isäni keräsi pöllöjä ja tein savesta onttoon kuoreen yhden pienen.

                                                   Isälle tuliaiseksi löytämästäni hopeisesta pienestä esineestä?

Villepapan lasisesta tuhkakupista? Kauniista vanhasta joulukoristeesta?  Vanhasta pillistä?

                                              Lasten rantakivistä vaarille askartelemista pöllöistä?

Villepapan isän tupakin holkista? Poikani pienempänä taittelemista linnuista? Isäni pienestä huuliharpusta?

Se siitä konmarituksesta minun kohdallani. Kaikki, paitsi ne pari vaahteranlehteä pääsivät takaisin muistojen laatikkoon. Pölyt kyllä pyyhin. :)

Tänään lenkillä

Ulkona värit ovat onne omiaan rauhoittamaan viikonlopun viettäjän mielen.
Ei mitään ylimääräistä ärsykettä aisteille. Tyyntä siniharmaata,ruskeaa ja valkoista.
Joku tumma läikkä siellä täällä. Tämä väripaletti oli minun suosikkini niin vaatteissa kuin sisustuksssakin vuosikausia.
Tunnen edelleen sen rauhoittavan voiman,vaikka nyt nautin suunnattomasti myös kirkkaista väreistä, joita silloin ennen vierastin.
Ihanaa, kun tällä hetkellä on myös oikea talvi.Sisäinen tunne vuodenajasta ja sää ovat vihdoin harmoniassa. Tammikuun pakkanen ja lunta.Meren jäällä oli jo monta pilkkijää, minä en vielä uskaltaisi mennä.
Posket saivat reippaan punaisen värin.
Tuli tunnemuistoja tammikuisista sunnuntaipäivistä vuosien takaa.

 Tänään kotona

Inspiroiduin useamman blogin eilisistä postauksista, joissa pääsi kurkistamaan koteihin.Pieniin yksityiskohtiin ja kivoihin tunnelmiin.Tässä osioissa kannan korteni kekoon tähän teemaan.

                                                        Minä olen henkeen ja vereen kortti ja vihko ihmisiä.

Tähän aikaan vuodesta pitää olla aina leikkokukkia maljakossa.Tänään kaupasta lähtivät mukaan pirteän pinkit gerberat.

                                     Kodissani on paljon "tyyppejä". Jossain vaiheessa jäin leluikäiseksi. :)

Kun kodista on kyse, meidän kohdallamme on mainittava ruoka. Poikani on valmistunut kokiksi ja minä olen intohimoinen noviisi. Kaikkea ruoanlaittoon liittyvää meiltä löytyy paljon!

Lämmin keltainen, turkoosi ja pinkki ovat tämän hetken mielivärejä.Paljon valkoista ja raikkaita värejä kiitos minulle!

Meillä menee satoja litroja kamomillateetä vuodessa. Itse juon vain sitä, kahvi ei ole minua varten.Poika hankki äiteelle kunnon varaston joululahjaksi.

Synttärilahjaksi itselleni tilasin täksi vuodeksi Luonto-lehden. Olen sitä jo jokusen vuoden miettinyt ja nyt sen tein. Kummatkaan näistä kahdesta edellisestä ei ole blogiyhteistyö vaikka molempia voin kyllä suositella. :)

Näillä eväillä täällä kohti uutta viikkoa.

<3