Minulla on täällä kauniit, edellisen tulppaanikimpun varisseet lehdet.
Minulla on amaryllis, joka on jaksanut maljakossa joulusta.
Minulla on sen saman amarylliksen sipulista kasvanut, taivaita tavoitteleva "lennokas".
Minulla on viherkasvi joka lähti reissuun, juurtui yhdestä ulokkeestaan vieruskaverin multiin kuin mansikka.
Minulla on myös uusi tulppaanikimppu, kukkansa suipot ja pitkät, jännät.
Minulla on talvilevossa olevan, kulahtaneen pelargonian pieni aikainen kevätlapsi.

Minua niin himotti koko kotimatkan vihreä salaatti.
Kärsimättömänä pilkoin avokadon mukaan ja kumosin rasiallisen pehmeää, hapanta raejuustoa, hyppysellisen suolaa ja oliiviöljyä.
Koko kulhollisen rouskutin ja jokainen haarukallinen oli kuin suurinta herkkua.
Oli vihreän tarve, uskon uskollisesti kehoni viestejä.
Viime aikoina se on viestitellyt suklaan tarpeestaan, kermaisten kastikkeiden tarpeestaan.
Ja minähän olen kehoni uskollinen palvelijatar.
Josko alkaisi keväisempi, kevyempi kausi nyt.
Iltapäivätaivaskin on valoisampi pidempään, ah!