Sininen ja vihreä maailma.

Hetkittäin jo toivottomuuden puolella, pimeydestä ja sateesta ja kaikesta epämiellyttävästä uudesta käväissyt mielenvire kohosi kertalaakista huimiin sfääreihin, kun aurinko palasi sunnuntaina lomiltaan.

Tinttien säestyksellä retkeni johti rannan kautta metsään.
Huomasin olevani perin suomalainen jörrikkä kun iloitsin siitä, että edelläni kävellyt pariskunta valitsi toisen tienhaaran, ja sain jatkaa omalla tielläni yksin.
Toisaalta nautin pienestä rupattelutuokiosta vanhemman herrasmiehen kanssa, kun kysyin saisinko ottaa hänen bulldogistaan kuvan. Lyllerö oli niin hauskan näköinen pallo suussaan. Pallo on kuulemma ehdoton mukana lenkillä, että edes hiukan etenisivät.
Ilman palloa ei miehen kertoman mukaan tulisi matkasta mitään.
Seurailin myös variksia, joista yksi härnäsi vinttikoiraa. Lensi aivan sen yläpuolla olevalle oksalle, kun huomasi koiran reagoivan haukkumalla. Jälkeenpäin harmitti, miksen ottanut vinttikoirastakin kuvaa, niin intensiivisesti se varista tuijotti. Ja varis vain ilkkui oksallaan.
Ystäväni talviomenakin riippuu sisukkaasti vielä oksallaan. Hymähdän joka kerran, kun etsin ja löydän sen katseellani.
Meri on myrskynnyt viime aikoina, rannat olivat täynnä vaahtoa, osa siitä jo jäätynyt paikoilleen.

Metsässäkin kaikki näytti niin kauniilta. Oli pakko pysähdellä herkuttelemaan silmillään aurinkoläikkiä puiden oksilla ja maastossa. Pienetkin lumiset riitekohdat sädehtivät upeasti.
Kotiin palasi virkistynyt ja onnellinen nainen.
Lauantain rauhallinen siivousrupeamani, sunnuntain lenkki aurinkoisessa pakkassäässä ja pitkät hyvät yöunet tekivät viikonloppuna tehtävänsä.
Huomasin kuinka tärkeää on ottaa iisisti. Pyrin muistamaan tämän viikolla töissä muuttuneissa olosuhteissa ja työmatkalla. Minä kun en voi ruveta tuulimyllyjä vastaan taistelemaan kuitenkaan. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3