tiistai 31. joulukuuta 2019



Jos olisimmekin taloja.
Joku meistä ränsistynyt mummonmökki,
toinen luxuslukaali.
Mielemme huoneita kun muistaisimme
tuuletella.
Apposen auki ikkunat,
uusien tuulien käydä ja puhdistaa pölyttyneet nurkat
ja tomut elämän räsymattojemme raidoilta.

Vaan ihana ja rakas olisi visusti
säilötty sieluun ja sydämeen,
kuin makeat mehut ja hillot,
talojemme kellareihin.
(Mirjam-Matilda)

Toivottelen paukkuherkille eläimille voimia ja teille blogiystäville
kaikkea mahdollista hyvää alkavalle vuodelle 2020!❤❤

lauantai 28. joulukuuta 2019



Kun joulut oli joulusteltu harmaassa säässä,
meille tänne etelärannikolle piristyi perjantaina pikku pakkanen.
Ja aurinkohan tykkää pakkasesta talviaikaan.
Ilmestyikin komealla halolla!


 Lauantaina yksinäinen kyhmyjoutsen lipui hiljaa sulassa kohdassa,
sen nokka suorastaan loisti oranssiaan auringon paisteessa.
Lintu oli kuin kaunis meripoiju kuvajaisineen.
Rannoilta kaksi pakkasyötä oli taas jäädyttänyt lahden.


Missäköhän joutsenen kumppani oli, yleensä näen ne pareittain.
Mutsimuikkunen seurannut jo pari päivää lintupongareita lenkillään tietyssä kohtaa,
ja onnistunut tänään itsekin näkemään Suomessa harvinaisen kuningaskalastajan!


 Perjantainen navakka tuuli oli hellittänyt ja lauantain sää merellä oli aivan pläkä.


 Satamassa laiturilla ei ollut ruuhkaa...


Kaikki suuret merenkyntäjät olivat pressujensa alla talviunillaan.
Niiden kokat merelle päin, kuin unelmoisivat tulevista kesälaineista.


Saivat kärsivät kukkanikin hetken paistatella auringonvalossa.


Hyvää loppuvuotta! <3

torstai 26. joulukuuta 2019


"Hänen värinsä imaisevat minut sisäänsä. Ne koskettavat kätkettyä, puhaltavat eloon kuluneet muistot, ajan haalistamat kuvat. Huoneeseen tihkuu valoa, joka hehkuu kultaisena ja elämänuskoisena niin kuin minun palmikkoni nuorena."

-ote Mila Teräksen kirjasta Jäljet, romaani Helene Schjerfbeckistä-


Eri jouluilla usein on jokin tunnetilansa, eikö vain?
On saattanut läheinen poistua, lapsi syntyä, sairaus, rakastuminen, muutto jne.
Ihmiselämään mahtuu niin monenmoista.
Kaikki edellä mainittu ja tuhannet muut asiat, iloiset ja surulliset, vaikuttavat jouluihimme
vuosina, joina ne kohdataan?

Itse en tänä jouluna-onnekseni, kohdannut suuria asioita,
niitäkin jouluja on ollut kun näin on käynyt.
Sain viettää hyvin rauhallisen joulun kahdestaan kuopukseni kanssa.
Pienimuotoisesti kaiken laittamisen.
Enemmän sai keskittyä nauttimaan joutenolosta ja tunnelmasta.
Omaa jouluani tänä vuonna tähditti kuopuksen lisäksi Helen Scherfbeck.
Ihan joulun alla visiteerattu näyttely Ateneumissa, ja itselleni uusi kirja hänestä.
Huomasin, että kynttilätkin olivat valikoituneet kuvien eteen hänen teoksistaan.
Varsinkin tuo "hiljaisuus"oli kuin oman jouluni madonna.
Katselin kynttilöiden liekkiä ja sain tutustua näihin maalauksiin henkilökohtaisemmin kuin koskaan aiemmin, omassa rauhassani, kauniin kynttilänvalon loisteessa.
Runollisen kauniisti kirjoitetun kirjan maailma inspiraationani.
Suosittelen kirjaa lämpimästi.

Joulu/Tapaninpäivän välisenä yönä on täytynyt sataa jossain vaiheessa hieman lunta.
Metsässä, kuusten oksilla sitä vielä vähän oli tänään.
Olisiko säässäkin ollut havaittavissa hienoista kylmenemistä.

Kohti vuoden vaihtumista uuteen!














maanantai 23. joulukuuta 2019

JOULUPATJA
eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
1. Raahata parisänkyn patja huusholli
suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi,
kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku
ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste
ja -eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut.
Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
– Heli Laaksonen –

Minä täältä Mirjam-Matildasta toivottelen kaikille omanlaista, ihanaa joulua! <3

torstai 19. joulukuuta 2019


Kauneus on vaarallista, se täytyy ottaa vakavasti.

Helene Schjerfbeck


Olen nuoresta tytöstä ihaillut Helene Scherfbeckiä.
Hänen nerokasta, omintakeista, aikaansa edellä ollutta maalaustyyliään.
Kuinka modernia, pelkistettyäkin siveltimen käyttöä jo vuosisadan vaihteessa.
Neidillä oli myös erehtymätön ja elegantti värisilmä.
Ahmin hänen töitään eilen Ateneumissa kun tapasimme siellä mutsimuikkusen ja tyttäreni kanssa.
Noilla samoilla käytävillä hän käveli aikanaan,
tuo mielenkiintoa herättävä, salaperäinen, ontuva nainen. 
Odotan elokuvaa hänestä kuin kuuta nousevaa,
pieniä paloja nähneenä uskon, että se on visuaalisesti hyvin kaunis.
Niin kuin luin melkein kerralla Rakel Liehun kirjoittaman kirjan Helene,
tekisi mieleni syöksyä Mila Teräksen kirjan, Jäljet kimppuun
vaikka heti.
Olen kuitenkin päättänyt säästää sen joulunautinnoksi.
Sain kirjan eilen näyttelyssä äidiltäni joululahjaksi.

Sää oli suorastaan kamala, ei kuitenkaan ehkä niin myrskyisä kun odotimme,
mutta taidenäyttely, pitkästä aikaa ulkona syöminen ja Helsingin keskustan jouluvalot
pyyhkivät sääharmistukset tipotiehensä.





Olen omistanut kalliin jalokiven -hurmion...
Sellaisen omistaja voisi vaikka istua tien vieressä
ja kerjätä, onnellisena.

Helene Schjerfbeck


Hyvää tulevaa viikonloppua!<3


tiistai 17. joulukuuta 2019



"No onkos tullut kesä nyt talven keskelle"-laulu konkretisoitui minulle tänään tuolla rannassa.Tunnelma oli aivan presis kuin kesäiltana.Kun laittoi silmät kiinni, käänsi kasvonsa aurinkoon päin, se lämmitti poskia!Muutenkin vuodenaikaan nähden jännän leuto sää nappasi minut aikakoneeseen ja kuljetti joulunalus viikolta aivan eri vuodenaikaan.Kun talvi antaa odotuttaa itseään, leikitään sitten kesää kun siltä kerran tuntuu.Jotenkin otin tämän erityisenä lahjana, tämän kesäisen tunnelman.Kyllä sen joulufiiliksenkin saa aikaan ensi viikolla jouluaattona, kun pimenee ja sytyttelee kynttilöitä.Pakottamalla ei tunnelmat synny.Itsekin olen siihen pakkastalven odotukseen keskittynyt aivan turhaan,tänään sen huomasin kun pysähdyin oikein nautiskelemaan leppoisesta auringonpaisteesta.






Varikset juovat merivettä!Monta kulausta otti,oli pakko ottaa kuva todisteeksi.


Pikku tirpuset ahkeroivat lepän käpyjä kupuunsa.Jos tunnistat kuvista lajin, kuulisin sen mielelläni.En itse löytänyt vaikka hain.Luulen,että alla olevassa kuvassa naaras ja uros?






Olen ihastellut ihmisten joulukoristeluissa näitä pieniä männyntaimia juurineen laitettuina lasimaljaan.Vaan tänään aurinko taisi lämmittää sydämeni huomioimaan, että kauniimpi se on omalla paikallaan luonnossa.


Suuri parvi rastaita paistatteli myös päivää koivun latvassa.Onkohan osa sitä valtavaa parvea, joka eilen lenteli pihamme pihlajissa jämiä etsimässä.


Olin juuri poistumassa metsästä taas ihmisten ilmoille, kun edestäni maasta lennähti tilhi viereiseen puuhun.Yritin hamuilla kameraani esille mahdollisimman nopeasti, koska lintu oli niin lähellä.Olen saanut tilhiä kuviin tänä talvena omaksi riemukseni asti, mutta aina ne ovat kaukana ja erittäin säikkyjä.Tässä kiinnitti huomioni se, että se oli yksin, auringon lämmöstäkin huolimatta kovin pörhistelevä ja viluisen oloinen.Olikohan se vain ähkynä pihlajanmarjoista, vai oliko sillä oikeasti joku vikana, sitä mietiskelin kun jatkoin matkaani.Se päästi minut ihan viereensä kuvaamaan.Luulen, että olisin saanut vieläkin skarpimpia kuvia ihan läheltä, mutta en halunnut sen käyttävän voimiaan minun karttamiseeni, jos se oli sairas.Olen oikein tyytyväinen näihinkin otoksiin, vaikka tunsinkin hieman huonoa omaatuntoa siitä,että olin innoissani kun kuvauskohde kerrankin pysyi paikoillaan.Yhden kerran se muutti paikkaansa, eikä kuvaajan mielestä olisi parempaa kohtaa voinutkaan valita.Yhden marjan nappasi suuhunsa, mutta näytti, ettei sillä oikein ollut ruokahalua.Kaunis lintu!Nyt kun oikein pääsi läheltä sitä ihailemaan.Toivottavasti se voi hyvin ja on taas palannut parveensa.

Viikon päästä jouluaatto!<3















sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Ruusulla, pihlajalla ja toisella muulla,
pensaalla ja puulla,
punaposki marjat ja hedelmät.

Nopeasti katoavat talven tullen tilhen, rastaan suuhun,
orava kiipeää omenapuuhun.
Nappaa sieltä viimeisen,
oksalleen kiikkumaan unohtuneen punaisen,
hedelmän nahistuneen.
Ei piilota kurre löytämäänsä nyt maahan,
nälkäisenä heti syödä sen talvipalttoinen nopsajalka saahan.

Lintusilla marjoista kuvut pulleat yöoksillaan,
tupsukorva kylläisenä pesässään vaihtaa naavapatjallaan asentoaan.

Taas pärjäsivät päivän talvisen yhden,
huomenna uneksii kurre löytävänsä tammenterhon
ja lintunen talipallon tai kauralyhden.

Mirjam-Matilda










Reilun viikon päästä joulu!
Toivotan täällä piipahtaville rauhaisaa kolmatta adventtisunnuntaita!<3

torstai 12. joulukuuta 2019


Ystävättären kanssa kävelyllä siirtolapuutarha- alueen maisemissa  Espoossa.
Minulle tuli jostain syystä mieleen Outi Heiskasen työt,
 noista puista maisemaansa vasten.
Harmaata ja hämärää oli jos sään tässä nyt mainitsen,
näkyyhän se  tietty kuvistakin.
Mutta,
 ystävättären kanssa juttelu ihan kaikesta on kuitenkin yksi
elämän ihanuuksista.

Kovin tuulista on ollut päivinä joina olen omalla rannalla ulkoillut,
kuvasta näkyy kuinka variksenkin "niskavillat"pystyssä.
Tällä viikolla olen myös askarrellut paperitähtiä,
niistä tarkoitus tehdä mobilekoriste jouluksi.
Ja herkutellut nakkiborssia smetanalla, nams,
mustaviinimarjamehun kanssa jouluisen punaista apetta. 

Eipä tässä tämän ihmeempiä asioita ollut tällä kertaa,
joulu tulloo jouger gouger,
niin kuin Mirkku mummuni tapasi sanoa.😊
Mukavaa viikonloppua!❤