Mahtava aurinkoinen retki Suomenlinnaan työporukan kanssa.

Saimme oman oppaamme kanssa saarta kierrettyämme hirmuisesti tietoa

historiasta.

 En esimerkiksi tiennyt, että nykyään koko Suomeen levinnyt syreenikin on täällä meillä lähtöisin Suomenlinnasta.

Sinne se kuulemma kulkeutui muistaakseni jonkun saksalaisen, korkea-arvoisen sotaherran puutarhaan ja hän antoi saaren papille pistokkaan, joka sitten jakoi pistokkaita mantereella yläluokan puutarhoihin.

Tästä tarinasta en ota ihan sataprosenttisesti vastuuta, mutta kutakuinkin noin se meni.

Vierailimme myös lelumuseossa ja sukellusveneessä, ja nautimme päivällisen suuren varjon alla kauniin vanhan rakennuksen patiolla.

Kuvassa alkupalani.

Poskia kuumotti illalla, kun monta tuntia auringon alla kävelimme.

Tästä olikin jo monta vuotta, kun viimeksi Suomenlinnassa vierailin.

Vaikkakin ihmisiä oli paljon, saarella on paljon kauniita näkymiä ihasteltavaksi.

Ja sitä historiaa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua! <3

Keijujen aikaan.

Lähdimme maalla tyttären kanssa kahdestaan katsomaan,

josko näkisimme neitokorentoja läheisellä pienellä koskella.

Kello löi jo yli kymmentä, kun olimme matkassa.

Mikä taian tuntu on metsän siimeksessä alkuyöstä.

Korentoja emme nähneet, mutta ihastelimme raakun kuoria

ja ympärillämme vallinnutta luonnonrauhaa.

Juttelimme hiljaa, kuinka sielujemme silmin näemme

joen vastarannalle sirokaulaisia kauriita juomaan, kun olemme poistuneet.

Ehkä ne jo siellä pensaiden suojissa seurasivat meitä suurilla kauniilla silmillään ja odottivat.

Keijut aivan varmasti ainakin tulivat yöuinnille hiukan myöhemmin.

Yössä oli juuri sitä satumaista tunnelmaa, joka edeltää

heidän saapumistaan.

Olen kyllästetty,voideltu ja vuorattu.

Vihreällä, lämmöllä, pääskysillä, kukkasilla.

Aamuilla ja illoilla, näkymillä ihanilla.

Koivun lehtien havinalla, kesäyön tuoksuilla ja käen kukkuulla.

Tunteilla suurilla piripintaan täytetty, onnella autuutettu.

En tiedä katsoitko,

tai kiinnostaako edes.

Itse katsoin ja tykkäsin ihan hirmusti.

Englannin Harryn ja morsmaikkonsa häät.

Miten riemastuttavan avarakatseisesti ja suurella

sydämellä toteutettu juhla.

Moderni, persoonallinen ja kuninkaallista 

tiukkaspipoista etikettia raikkaasti,

hyvällä maulla ravisteleva.

Kahden ihmisen kaunis ja selvästi rakkaudentäytteinen

hetki.

Eritoten jäi mieleeni papin hieno, kantaakin ottava puhe. 

Joka selvästi aiheutti jopa hienoista hämmennystäkin,

ilmeistä päätellen, joissakin kuninkaallisissa. 

Ja Harryn äidinsiskon runo.

Ja sello!

Suoraan sydämeeni soitteli nuori mies

soitintaan.

Jos pidin Ruotsin Vickanin

lämminhenkisistä ja kodikkaista häistä,

jäävät nämäkin mieleeni erikoisen

pysähdyttävinä ja tunteita herättävinä.

Onnea hääparille! <3

Aurinkoista viikonloppua! <3 <3

Helsingin helteisiä päiviä.

Aamuista olen tykännyt, kun olen kävellyt työpaikalle. 

Ei vielä ole ollut pätsikuumaa, vaan suloisen lämmintä.

Kaupunki on vasta ollut heräilemässä uuteen päivään ja on tuntunut

kuin oikeastaan olisi jossain ihan muualla kuin kotimaan pääkaupungissa.

Suuret lehmukset täydessä lehdessä,

ihmiset kevyissä kesävaatteissaan.

Jotenkin "ulkomainen" fiilis.

Olen tarkoituksella valinnut uusia reittejä, että tämä

hauska tunnelma säilyisi.

Ja Espoon päässä mustikka jo punertaa!

Meinasin silmät päästäni tipauttaa.

Eikö nyt ihan vähän aikaisessa tämä näkymä ole?

Kuumuus tekee ihmeitä.

Nyt taitaisi olla tarvetta jo pienelle sateellekin

ja luultavasti sitä onkin tulossa.

Hyvä niin luonnon kannalta.

Mukavaa loppuviikkoa! <3

Valkosipuli-show.

Maalla ollessamme

 kummitätini kävi laittamassa ituperunoitaan 

itämään ja sanoi,

 että minun kannattaisi siirtää hienot valkosipulini kasvimaalta,

ennen kuin se käännetään taas kesää varten.

No minä, että mitkä valkosipulit?!

Ja totta tosiaan!

Siellä ne kasvoivat vankoin naatein tietämättäni.

Laitoin valkosipulinkynsiä laatikkoviljelmääni ja söimme herkullisia, valkosipulille vahvasti maistuvia naatteja koko kesän mm. salaateissa.

Koska ne laatikossa kasvoivat niin hyvin, työnsin niitä vielä myöhemmin kasvimaan kulmaan pienelle alalle myös.

Siellä ne eivät oikein lähteneet kasvamaan ja unohdin koko valkosipulit.

Ja nyt sitten ovat näin komeassa kasvun vauhdissa.

Kummitäti sanoi, että seuraavana kesänä istutuksesta juuri alkavatkin kasvaa uutta valkosipulia.

Isäntä kaivoi ne minulle lapiolla paakkuissa ylös maasta ja nyt toivon, etteivät tykkää huonoa siirrosta laatikoihin, niin saadaan omia valkosipuleita syksymmällä. :)

Rakastan valkosipulia ja tämä oli mukava, odottamaton ylläri!

 Kolme päivää onnea mummulassa.

Keskikesän lämpöä toukokuussa!

Luulin, että linnut konsertoivat upeasti aamuisin täällä Espoossa,

 kävellessäni bussille töihin päin.

Mutta jestas, mikä konsertti maalla!

Käkikin kukkui niin kauniisti päivittäin.

Luonto suorastaan raivoisasti työntää nyt vihreää.

Joka paikassa kukkii ja kukoistaa.

Mummulan piha oli täynnä pienen pieniä,

 ketunleivän kukkia.

Minusta ne ovat niin suloisia.

Mitään kummempaa ei tarvitse tehdä,

vain vaellella pihapiirissä ja metsän reunassa ihastelemassa kaikkea.

Tämä uskomaton ja odottamaton lämpö

saa ihmisen vain hymyilemään onnellisena.

Sisko käymässä Tanskasta ja mutsimuikkunen piffasi

sukua 79-synttäreittensä ja äitienpäivän kunniaksi tänään

ulos lounaalle.

Minä nautin upeiden alkupalojen lisäksi kuhaa valkoviinikastikkeella, 

katkarapuja,

uusia perunoita ja vihanneksia.

Jälkiruoaksi kolmea sorttia kakkuja.

Kiitos vielä maamo! <3

Kun paikalla on mutsimuikkunen, sisareni, minä ja tyttäremme,

nauru raikaa ja puheensorinaa riittää.

Suunnittelimme, kuinka mutsimuikkusen

kasikympeillä teemme reissun hänen syntymäkaupunkiinsa

Viipuriin.

Lennämme sinne helikopterilla, mutsimuikkusen silmät sidotaan ja synttäriyllätyksenä

kustannamme hänelle laskuvarjohypyn paikan päälle.

Äiteekin nauroi vedet silmissä.

No, vitsi vitsi... :D

Taisimme olla koko ravintolan äänekkäin pöytäseurue.

Siskon tyttären poikaystävä ja kuopukseni kikkarapää

ainoina miehinä ja siskonpojan pieni tytär, ehkä hiukan hiljaisempina mukana.

Hyvästelyn hetkellä sitten karjalais/kreikkalais-sieluiset kyyneleet.

Totesimme taas, että ollaan me hulluja

-mutta sillä lailla hyvällä tavalla. :)

Hyvää äitienpäivää! <3 <3