Tänään ulkoillessani mietiskelin tätä talvea.
Kuuteenkymmeneenyhteen vuoteeni on mahtunut reilut neljäkymmentä Suomen talvea.
Vajaat parikymmentä talvea vietin Kreetalla,
ja ne talvet eivät olleet lainkaan haastavia,ainakaaan kelien puolesta.
Tosin silloin elin ruuhkavuosiani,
eikä näillä vuodenajoilla ollut silloin kovinkaan suurta painoarvoa.
Nyt vanhemmiten en hyvällä positiivisella asenteellakaan voi sanoa pitäväni talvista.
En yksinkertaisesti pidä kylmästä enkä pimeästä enää lainkaan.
Suurin haaste talvissa viimeisen kymmenen vuoden ajan itselleni on kuitenkin ollut se,
että vireystasoni hipoo pohjalukemia.
Kun ei ole värejä,lämpöä,eikä kesäluonnon aisteja herättäviä kokemuksia,
minä yksinkertaisesti hiukan masennun.
Kyllä minä sinnikkäästi lähden tunnin lenkille joka päivä,
ja yritän löytää kaiken kauneuden luonnosta,
joka sieltä talvisinkin kyllä toki löytyy,
mutta minun sieluni on kyllä kotonaan kesäluonnon keskellä,
myönnettävä se on.
Tässä ei valitettavasti auta ajatusyritykset siitä,
kuinka hienoa on neljä vuodenaikaa,
kuinka ihanaa on vetäytyä talvisin kotikoloon.
Kun ei vaan ole.
Mielummin olisin läpi vuoden energinen ja iloinen kesäminäni.
Toivon,että sinä,blogissa piipahtava,selviydyt talvista hyvin,
jopa nautit ja olet onnellinen lumesta ja kaikesta.
Tänään tuolla ihanassa,aurinkoisessa maaliskuun säässä kävellessäni,
hiukan hilpästi mietin,
että onko tällainen karvaton nisäkäs,
jonka elimistö tarvitsee d-vitamiinia,
yleensä tarkoituksenmukaisessa paikassa täällä Suomen leveyksillä talviaikaan.
Jos emme eläisi luonnon näkövinkkelistä tätä-jos nyt kuvailisin,"luonnotonta" ihmiselämää lämpimine koteinemme ja vaatetuksinemme,
kuinka muka yleensä pärjäisimme täällä talvisin.
Juu,kyllä minunkin talvihaasteeni taitaa olla lähtöisin jostain syvältä ihmiskunnan kehityksen alkulähteiltä.
Kun esi-isät tekivät sen virheen,että lähtivät lämpimästä kartoittamaan pohjoista pallonpuoliskoa ja vielä asettuivat sisukkaasti niille sijoilleen.
😉
Vitsi,vitsi.
Jotain jännän tuttua näissä aurinkoisissa maaliskuun päivissä on ollut.
Olen miettinyt monena niinä päivänä,kun aurinko on paistanut,
että mitä se on.
Tänään sen keksin!
Nuo pitkät varjot!
Maaliskuussa,keskipäivällä,aurinkopäivänä,on aivan sama fiilis,kuin kesäilloissa!
Samat pitkät varjot.
Onkohan aurinko maaliskuussa keskellä päivää samalla korkeudella,
kuin keskikesällä illansuussa?
Olen kovasti tutkinut sääennusteita,että miten tämä kevät etenee.
Ja kuinka paljon vielä lunta ja pakkasta tulossa.
(mietin olenko ainoa,jonka mielestä tämä talvi on ollut e-ri-tyi-sen pitkä)
Näyttäisi siltä,että huhtikuun puolenvälin jälkeen kevät ottaisi talvelta luulot pois.
Viimeisen,noin kymmenen vuoden ajan,
kesän alku on itselleni henkilökohtaisesti ollut kuin suloinen palkinto,
kuin jonkun pitkään ja hartaasti odotetun ihanuuden saapuminen.
Oikeasti,nytkin kun vain ajattelen kesää,
kehossani alkaa kihistä.
Kesät ovat olleet viimevuosina kuin satua,
syvällä siellä suven lämpimässä sylissä,minun on pitänyt oikein uskotella itseäni,
että onko tämä todellistakaan.
Että näin ihanaa voi olla.
Saatan nyt mietiskellä,
että miltä tuntuu taas laskeutua maalla mummulan portaat alas
ja astua vihreään paratiisiin.
Miltä tuntuu taas lehtien havina ja kaikki kesän äänimaailma,
JA LÄMPÖ.
Miltä tuntuu taas vireys ja energisyys,
miltä se,kun ideat pursuavat päässä ja saa aikaiseksi.
Näin elämän ehtoommalla puolella on ihan hirveää ajatella,
että melkein puolet vuodesta tuntuu hiukan kuin hukkaanheitetyltä.
Sellaiselta ajalta kesien välissä,
jolloin ei saa itsestään irti mitään mainittavaa,haahuaa kuin mikäkin pöljä.
Luulen,että minulle sopisi hyvin elää kesät Suomessa ja talvet etelämmässä.
Ehkä lähden vielä jalostamaan tätä ajatusta eteenpäin jonain päivänä.
Nyt mietin,että kuka tätäkin postausta jaksaa lukea.
Kun marisen täällä surkeuttani talvisin.
Mutta,kirjoitettu on niin anti mennä.
Onhan edellisestä postauksestakin jo vaikka kuinka pitkä aika.
Kun en ole saanut aikaiseksi.
Mitäs mieltä sie oot?
Nautitko talvesta niin kuin lapsena?
Minäkin muistan ihanat lapsuuden talvet,
kun ei sisälle olisi malttanut tulla lainkaan pulkkamäestä,
tai muista talven riennoista.
Silloin oli toisin kuin nyt.
Mukavaa maaliskuun jatkoa!
❤
